Tammikuussa alkoin semmoinen hullunmylly, että perässä ei ole meinannut pysyä koko keväänä. Nyt, kun on jo heinäkuu, on melkoisen voittaja fiilis ja kuten otsikossa jo totean, still alive!
Tiivistetysti kevään myllytys oli seuraavanlainen:
Tammi ja helmikuun oli luokanopettajaopintojen päättöharjoittelu, siinä samaan aikaan neljä maantiedon ja bilsan aineopettajaopintoihin liittyvää kurssia. Pitkää päivää norssilla, illat kaikenmaailman bilsan nettikokeita, tehtäviä, raportteja, harjoittelun tuntisuunnitelmia jne. Lisäksi kunnon flunssakierre pojalle ja minulle, pojalla lopulta äityi keuhkokuumeeksi. Kahdeksan harjoitteluviikon aikana poika oli kipeänä neljä viikkoa, joista kaksi keuhkokuumeessa. Luojan kiitos harjoittelussa joustettiin ja saatiin sovittua asiat niin, että pystyin olemaan kotona potilaan kanssa keuhkokuumeen ollessa pahimmillaan, sillä sairaana lapsi todellakin tarvitsee äidin viereensä. Kun pojan vointi oli parempi, auttoivat isovanhemmat korvaamattoman paljon ja sain harjoittelun suoritettua kunnialla loppuun. Korvaamatonta oli myös se, että kaiken kaaoksen keskellä pääsin käymään tallilla "lepäämässä" valmentamisen ja oman treenaamisen merkeissä. Toki tallilla käynti oli hetken minimissä, mutta silloin se näyttäytyi sitäkin tärkeämpänä "henkireikänä". Välillä suretti se, että en pystynyt olemaan valmennettavien apunan niin paljon kuin normaalisti, mutta siitäkin selvittiin ihanien asiakkaideni kanssa.
 |
| Kesäkuussa käytiin treenaamassa Hylkykarissa (https://www.hyvi.net/ratsastus). Mieletöntä, että täältä pohjoisestakin löytyy näin huiput treeniolosuhteet. |
Tuon kaikista rankimman rupeaman jälkeen pyöritys jatkui edelleen opintojen ja töiden merkeissä. Illat opiskeltiin kotona yhdessä mieheni kanssa, sillä hän oli päättänyt vaihtaa alaa ja valmistautui ammattikorkean pääsykokeisiin. Yhdessä opiskeleminen oli oikeastaan aika hauskaa.
Nyt oli aikaa taas paneutua valmentamiseen ja ratsastamiseen, kisakausikin alkoi jo lähestyä. Lisäksi tein luokanopettajan sijaisuuksia viikottain, mikä oli kyllä aivan mielettömän mukavaa. On aivan mahtavaa saada tehdä töitä, joista todella tykkään. Samalla sain tienattua vähän kisakassaa, sillä suunnitelmissa hyvin treeneissä edistyneen Gurun kanssa oli päästä kisaamaan 6 vuotiaiden luokkia.
Kisakausi alkoi melko lupaavasti (kirjoitan oman postauksen aiheesta), mutta kesäkuun alkuun se hetkeksi tyssäsi. Guru oli onnistunut saamaan jostain turhanpäiväisen viruksen, jonka vuoksi pari viikkoa vain käveltiin ja hölkkäiltiin. No toisaalta, saatiinpahan molemmat vähän toipua keväästä ja Gurukin sai kunnolla palautua.
 |
| Näissä Järvi-Suomen maisemissa akut latautuvat kuin itsestään |
Summa summarum:
Nyt, kun olen kesäkuussa nukkunut päiväunet aina silloin, kun en ole ollut tallilla töissä ja hoitanut muutenkin itseäni kuntoon mm kiropraktikon, hierojan, kotijumpan, kunnon ravinnon ja ihan vain olemisen avulla, alkaa tuntua siltä, että virtaa taas riittä ja stressistä jäykistynyt kroppa on palautunut. Ajattelin kirjoittaa omaan postaukseen siitä, miten mm opiskelu ja stressi saivat aikaan tunteen siitä, etten enää pysty korjaaaan istuntaani hevosen selässä ja siitä, miten olen saanut tilannetta ratkaistua. Aikaa ja energiaa blogin henkiin herättämiseen alkaa siis taas löytyä :)
Ja nyt, kun on 105 opintopistettä lukuvuodelta kasassa ja ensi viikolla pääsee taas kisoihin, tuntuu siltä et elämä on aika jees!
P.S.
Instagramin puolella olen pyrkinyt päivittämään kuulumisia aktiivisesti vaikka blogin pitämiseen ei ole ollut aikaa. @laurasassidressage ig -storyssa kuulumisia lähes päivittäin :)
