Tavoitteista totta! - Gurun 6v kausi

Breeder's Prize palkintojenjaossa.
NHF 2019, kuva Heidi Lammi

Kun ostimme Gurun sen ollessa 1-vuotias, syntyi kaukainen haave siitä, että sen kanssa pääsisi osallistumaan ikäluokkakilpailuihin ja ehkä mahdollisesti Breeder's Prizeen. Nämä tavoitteet ovat olleet enemmän tai vähemmän mielessä Gurua kouluttaessa, kuitenkin niin, että hevosen mukaan on edetty. Aika monta kertaa matkan varrella tuli myös todettua, että ei tästä tule valmista kuusivuotiaana vaativa B tasolle. Etenkin, koska  herra päätti kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... 

Kasvava nuorimes
toukokuussa 2017

Aikaa oli pakko antaa ja hevosta kuunnella sekä luottaa omaan tunteeseen siitä, milloin pitää vain koittaa mennä ratsastajan haluamaa askellajia jonkinlaisessa tahdissa ja tasapainossa edes suoraan. Voimakkaiden kasvuspurttien aikaan saattoi olla viikkoja, että kaarteet mentiin aina ristilaukkaa ja vasen laukka ei meinannut millään nousta. Ravikin oli melkoista vaappumista. (video pikku-Gurun vaappumisesta löytyy täältä) Mutta, kun kasvuspurtti oli ohi ja meille korvaamattoman tärkeät Nikulan eläinklinikan kiropraktikot olivat taas saaneet kasvusta solmuun menneet selkänikamat kohdilleen, oli kaikki helppoa. Ja, kun voimaa alkoi pikkuhiljaa kertymään, pienenivät kasvuspurttien aikaiset vaikeudet. Niiden jaksojen aikana, jolloin liikkuminen ja itsensä kantaminen oli helpompaa, edistyi Guru valtavalla vauhdilla. Silti vielä keväällä 2019 en pystynyt tosissani ajattelemaan sitä, että starttaisimme vaativaa B:tä nyt kuusivuotiskaudella.

Kausi alkoi lupaavasti Gurun elämän ensimmäisistä hallikisoissa, joissa poika esiintyi rohkean itsevaramasti. Noh tämä itsevarmuus sitten hieman kostautui Tampereella 6-vuotiscupin osakilpailussa, kun herra oli sitä mieltä, että ratsastajan ohjeet on täysin turhia silloin, kun haluaisi katsella, mitä parkkialueella tapahtuu. Röyhkeä possukäytös radalla tuli täysin puskista ja melkoinen selviytymistaistelu oli kyseinen suoritus, mutta kyydissä pysyin ja periaatteen vuoksi ratsastin maaliin saakka vaikka keskeyttäminen kävi kyllä mielessä. Seuraavana päivänä osasin olla vähän jämympi eikä ongelmia päässyt syntymään ja saatiin hyvä suoritus avoimesta helposta A:sta. Heti Tampereen reissun jälkeen startattiin myös kotona 1-tasolla ensimmäinen vaativan B:n rata ja suoriuduttiin kunnialla, vaikka kotikentällä kisatilanne vähän viritti nuorta miestä. Tässä vaiheessa oli lupaavat fiilikset ja tarkoitus oli lähteä kokeilemaan vaativaa seuraavaan 6-vuotiscupin osakilpailuun.

Kotikentällä omalaatuisia liikkeitä, kun jännitys
purkaantui ensimmäisessä laukanvaihdossa.
Kuvat Ella Karjalainen

Vuorossa oli seuraava takapakki. Kesäkuu meni mystisen viruksen kourissa. Polle oli ihan pystyyn kuollut ja rauhaset turvonneet. Eläinlääkäri totesi, ettei ole treeni-/kisakunnossa. Tila jatkui useamman viikon ja kevyesti käveleskeltiin ja vähän hölkkäiltiin yhteensä noin kolmen viikon ajan. Heinäkuun alussa päästiin jatkamaan kisakautta ja kesytysluokkina helpot nuortenhevosten luokat tulivat tarpeeseen. Itsevarma teinipoika heittäytyi hankalaksi verkassa (koska ei taaskaan saanut keskittyä katselemaan muiden hevosten kulkemisia kentän vieressä), mutta saatiin asiat keskusteltua verryttelyn aikana ja radalla oli taas käytös priimaa. 

Jennaa ja Senniä verkkaamassa
apukoutsi.
NoShoutin käyttö hallinnassa alle 
3-vuotiaana.

Äidin suoristusta voi katsoa vaikka
väärin päin  (ja huutaa samalla
"joko haluat tulla pois sieltä?")

Ja niin päästiin Gurun toistaiseksi pisimmälle kisareissulle Lappeenrantaan. Ai että oli ihanaa ratsastaa nurmella! Äitinikin innostui lähtemään mukaan, sillä poniaikoina käytiin usein Lappeenrannassa ja siellä oli aina mukava käydä kisaamassa. Korvaamaton apu oli kyllä mami, sillä ensimmäistä kertaa olin liikkeellä niin, että mukana olivat molemmat hevos- ja ihmislapsi. Ihan ilman kommelluksia ei tästä reissusta selvitty, sillä Gurulle oli liian ahdistava kokemus olla umpinaisessa jabassa (niitä oransseja). Siinä vaiheessa pojalla meni aivan yli ymmärryksen, kun suihkukoneet lensivät viereiselle lentokentälle ihan jaban oven yläpuolelta. Onneksi ihanat kisajärjestäjät saivat järjestettyä Gurun toisenlaiseen jabaan, ennen kuin se pisti alkuperäisen mökkinsä ja itsensä ihan päreiksi. Suoritustasossahan tämä sitten näkyi ja epäonnisesti 6-vuotiscupissa oli niin kipeät lihakset pojalla, että koitettiin pikkusievästi ja siististi päästä rata loppuun saakka. Siinä onnistuttiin ja suoritus oli niin hyvä kuin olosuhteisiin nähden oli mahdollista. Taas seuraavana päivänä oli sitten jo vähän helpompaa ja nuorten hevosten helppo A oli jo melkein omalla tasolla, siirtymisiä lukuunottamatta... Kuitenkin mielettömän tyytyväinen olin tähänkin reissuun. Guru on osoittautunut hyväksi matkustajaksi, kiitos huipun opetusmestarin "isoveli"-Viljamin <3

Lepoa ja hierontaa, niin oli taas polle iskussa ja treenit jatkuivat. Vaihdot ja sulkutaivutukset alkoivat sujua aina vain paremmin ja käytiin starttaamassa muutama avoin vaativa B. Ohjelmat olivat huomattavasti vaikeampia, kuin nuorten hevosten vastaava taso, nimittäin junnujen esiohjelma ja joukkueohjelma mentiin. Joukkueohjelman laukkaohjelma oli itseasiassa aika kiva ratsastaa Gurulla, mutta ongelmia oli sitten mm takaosakäännöksissä (jotka ei treenissä ole ongelma) ja alkutervehdykseen tultiin iloisesti laukkoja vaihdellen :D Kuitenkin, koska vaihdot ja sulkutaivutukset tuntuivat sujuvan valkoisten aitojen sisällä yhtä hyvin kuin treenissäkin, uskalsin nyt ihan tosissaan alkaa miettimään Breeder's Prizea. Gurulla ei ollut osallistumisoikeutta maksettuna varsasta saakka enkä ollut uskaltanut sitä ostaa ennen kuin oikeasti tuntuu siltä, että voisimme osallistua, joten vain pari viikkoa ennen kisoja sain osallistumisoikeuden ostettua. 

Virtaa riitti tämä kesän ainoissa hellekisoissakin,
olipa outoa olla radalla ilman kisatakkia.
Kuvat Sanni Oikarinen.

 

Seuraavaksi, kun osallistumisoikeus oli ostettuna, pelkäsin sitten sitä, että Guru onnistuu loukkaamaan itsensä ennen Ypäjälle Breeder's Prizeen lähtöä. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja valmistautuminen sujui melko hyvin, vaikka kisoja edeltävällä viikolla oli havaittavissa taas hieman omapäisyyttä liittyen siihen, milloin tarvitsee kuunnella kuskia ja milloin saa katsella kavereita... Jo kotona havaitun teiniponimaisen käyttätymisen vuoksi, osasin vähän aavistaa, että ihan helpolla en Ypäjällä Gurun kanssa pääse sillä siellä niitä heppa-kavereita liikkuu joka puolella ja enemmän kuin missään muualla missä Guru oli aikaisemmin käynyt. Onneksi matkakaveriksi saimme Danin, joka on hoitanut myös isoveljen tehtäviä Gurun matkustusopetuksessa. On kyllä aivan mahtavaa, että on ollut niin hyviä kokeneita kulkijoita Gurulla matkakavereina. Viljami ja Dani osaavat molemmat myös tarvittaessa komentaa Gurua, jos se meinaa alkaa hötkyilemään turhaa ja sen vuoksi niitä voikin kutsua Gurun isoveljiksi. Kiitos Hökät ja Toloset!

Onni on tiimi, josta löytyy aina taitavia apukäsiä ja
tilanteet villiponienkin kanssa hoituvat turvallisesti sekä
niin, ettei hevoselle tule huonoja kokemuksia <3

Ei ollut Ypäjä helppo paikka ei... Ensimmäisenä iltana matkan jälkeen en ehtinyt Gurun kanssa enää kisa-alueella ratsastamaan ja "jouduimme" Opistohallin kentälle. Kentän ympäristössä kulki jatkuvasti hevosia ja näköetäisyyden päässä purettiin paikalle saapuneita hevosia hevosautoista ynnä muuta "mukavaa". Kierrokset kasvoivat melkoisesti jo kentälle talutettaessa. Onneksi Senni oli apuna ja piti kiinni patsaaksi jähmettyneestä Gurusta, että pääsin selkään. Sitten ei muuta kuin liina irti ja Sennille ohje väistä kauas, ennen kuin pyysin poikaa liikkeelle. Onneksi tunnen sen jo melko hyvin, sillä liikkeelle lähtö tapahtui joka ilmansuuntaan, kuten myös ensimmäiset 15minuttia ratsastuksesta. KOSKAAN ennen ei ole ollut noin työlästä Gurun kanssa! Kaksi sanaa: grippihousut ja satula liima!

Kumpaakaan niistä en ole ennen kaivannut, mutta molempia opin arvostamaan tuon Ypäjän retken aikana :D Mutta voi pojat mikä ravi löytyi, kun pahin riehuminen ja joka suuntaan sinkoilu oli saatu taltutettua. Oli takajalat alla ja liike ylämäkeen siihen malliin, ettei ollut koskaan ennen vielä ollut!

Toisena Ypäjän päivänä meillä oli jo ihan mukavaa, kun pääsimme kisakentälle. Guru on kyllä siitä ihana, että se on selvästi oppinut valkoisten aitojen olevan ystäviä ja se on kuin kotonaan niiden sisällä. Juhlakentällä ei siis ollut mitään ongelmia ja saatiin rennosti jumppailtua edellisen päivän riehumisesta jäykistyneitä pakaroita (hevosen) vetreämmäksi. Danin ollessa turvahevosena mukana, kisa-alueelle ja sieltä pois päästiin metsäreittejä pitkin kuin kotimaastossa oltaisiin oltu. 

Vet check done.
Hän on tyytyväinen.

Lauantaina oli ensimmäinen kisapäivä ja ensin vuorossa Vet check. Se pidettiin onneksi Ypäjä-hallissa, eikä esimerkiksi Opistohallin kentän kaltaisella avaralla alueella. Gurulle 10 pistettä ja porkkanasäkki esiintymisestä Vet checkissä.

Verkka sujui hyvin ja sain Gurusta irti liikettä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Radalla oli mukavaa! Siis todellakin mukavaa. Hevonen oli energinen ja kuulolla, ehkä hetkittäin hieman jännittynyt ja laukka ohjelman alussa pitikin yksi pikku pyrähdys ottaa, minkä vuoksi tuli sit pieni ristilaukkapätkä. Homma oli kuitenkin nopeasti hallinnassa ja päästiin tekemään onnistuneet vaihdot. Viimeiseen keskilaukkaan Guru lähti rennosti ja muistan miten ajattelin, että ei liikaa päinetta ja rennosti vaan liikkeessä mukana. Ja pläts, polle siirtyi raviin ja alkoi kakalle... Kaksi kirjaimen väliä olisi tarvinnut enää laukata... Noh sain ponin takaisin laukkaan ja kunnialla maaliin, mutta ai että harmitti hyvän radan lopuksi tuommoinen typerä yllättävä moka. Kokonaisuutena kuitenkin super hyvä rata meiltä ja sijoutus kolmas. Startattiin luokan alussa, mutta kuitenkin niin, että ei kannattanut tallialueelle lähteä enää siinä vaiheessa, kun näytti siltä, että sijoitus saattaisi tulla. Jouduttiin sitten odottamaan aika kauan kisakentällä eikä Guru suostunut seisomaan paikallaan muutamaa sekunttia kauemmin sillä pikku kärpäset hyökkäsivät heti kimppuun. Sitten tulikin yliväsymys ja ärsyyntyminen odotteluun ja palkintojen jaon jälkeen mentiin lennokasta passagea pupuloikilla säestettynä maastoreittejä nelostallille. HUOH.

Guru alkaa radalla tuntua siltä, että tykkää esiintyä.
NHF 2019, kuva Hertjekker

Juhlallisesti kuohuvaa tarjolla
Breeder's Prizen toisen päivän
radan jälkeen.
(lasillinen meni ansaitusti kuvan
ottaneelle ja kaikessa auttaneelle
Katariinalle)

Sunnuntaina verkassa tunsin heti, että nyt on puhti ponista pois. Se ei sinänsä ollut mikään ihme edellisten päivien oma-aloitteisten kyykkytreenien (passage ja loikkiminen) johdosta. Etenkin laukka oli tosi vaikeaa ja raviin ei saanut samanlaista energista flowta kuin edellisenä päivänä. Laukka onneksi vertyi hieman ja sain vaihdot läpi, mutta ravissa ei etenkään lisäykset lähteneet senkään vertaa kuin normaalisti. Tyytyväinen kuitenkin olin, sillä saatiin ok siisti rata tehtyä, vaikka alaspäin siirtymissä Guru ehdottelikin josko voisi jo pysähtyä... Erityisen ylpeä olen siitä, että Guru oli ainoa hevosista, joka teki kumpanakin päivänä puhtaat vaidot! Sunnuntain sijoitus oli viides ja kokonaiskisassa päädyttiin neljännelle sijalle. Tulokseen täytyy olla tyytyväinen ottaen huomioon sen, että vielä kesällä ei ollut yhtään varmaa, että pääsemme edes osallistumaan Breeder's Prizeen. Nyt osallistumisen lisäksi pääsimme palkinnoille. Kuitenkin vähän jäi kaivelemaan se, että jos pollessa olisi puhti riittänyt ja olisimme saaneet lauantain tasoisen suorituksen tai vielä siitä parannettua, olisi kokonaiskisan sijoitus ollut varmasti yhden tai kaksi sijaa parempi. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja kotiinkin matkustettiin turvallisesti. 

Raskaan Ypäjän viikonlopun jälkeen Guru oli aivan poikki ja saikin olla pari viikkoa hyvin kevyellä. Alkusyksystä kävimme vielä starttaamassa avoimen vaativan B:n tason 2-kisoissa kelpo tuloksella (64,931%) sekä 3-tason hallikisoissa helpon A:n hyvin prosentein 67,768%. Ypäjän jälkeen ollaan saatu raviin uusi vaihde löytymään kotonakin ja myös kisoissa olen päässyt ratsastamaan liikettä eri tavalla ulos kuin kesällä. Voimaahan se vielä vaatii, että jaksaa kantaa koko radan isosti liikkuen, mutta huippufiiliksia on antanut ja radalla on ollut tosi kivaa! Viimeisissä hallikisoissa pääsin laukkaankin käsiksi aikaisempaa paremmin, mikä näkyikin heti numeroissa ja saatiin esimerkiksi keskilaukasta 8. 

Nyt jatketaan treenejä kohti 7-vuotiskautta hyvällä mielellä.

Lisää kuvia sekä myös videoita kesän kisoista löytyy instagramista @laurasassidressage

Kaikkensa antanut ratsu.
 NHF 2019, Kuva Hertjekker