Ajatuksia ratsastuskilpailuiden järjestämisestä

Oman seuran 1- ja 2- tason kisaviikonloput ovat onnellisesti takana. Nyt pitäisi alkaa jo suunnittelemaan seuraavia kisoja. Tai siis sitä, milloin niitä pidetään. Otetaanko ensi kaudelle 2-tason kisat mihin ajankohtaan ja kuinka usein talven aikana pidetään 1-tason kisoja. Meillä haasteeksi tulee sopivien viikonloppujen löytäminen, sillä seuralaiset ovat aktiivisia kisaajia ja suurin osa kiertää ympäri Suomea 3- ja 4-tason kisoissa sekä este- että kouluratsastuksessa. Eli silloin, kun muualla on kisoja, joihin porukka lähtee, meillä ei ole talkoilijoita. Yleensä tässä vaiheessa, kun omien kisojen ajankohdat pitäisi päättää, ei vielä ole varmuutta siitä onko paikalla talkooväkeä vai ovatko kaikki Etelä-Suomessa isoissa kisoissa... Omalla alueella päällekkäisyyksien välttäminen yleensä jotenkuten onnistuu, mutta lähialueiden kisojen saatika isompien 3-4-tason kisojen kanssa se tuntuu olevan mahdotonta.

Kuuluttajan avustaja Mortti

Kilpailuiden järjestäminen on mukavaa. Siis silloin kisapäivänä, kun kaikki tapahtuu ja porukalla tehdään. Hyvän tiimin kanssa on mukava talkoilla ja iloinen ilmapiiri on palautteesta päätellen tarttunut myös meillä käyneisiin kisaajiin.

Mutta kilpailuiden järjestäminen on myös kuormittavaa. Ja väsyttävää. Ja veemäistä. Ainakin sille henkilölle, jonka vastuulle on sattunut kaikki se kipa ja equipenäppäily ennen ja jälkeen kisojen. Meidän seuran tapauksessa se olen minä, joka ei ole millään tavalla lahjakas käyttämään tietokonetta eikä ymmärrä sitä, miksi ohjelmat joskus toimivat ja joskus eivät. En ymmärrä tietokoneista mitään. Olen käyttänyt energiani oppiakseni ymmärtämään hevosia ja ihmisiä. Koneet ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Tänä syksynä tarkeni tornissa. NoShout
matkassa mukana ja aina kuulutusten välissä
ehti valmentajan rooliin verkka-avuksi.

Voi sitä turhautumisen määrää, kun yrität esimerkiksi lisätä SRL:n kilpailujärjestelmä kipassa kisakutsuun jotain ja aina kun painat tallenna kipa heittää sinut etusivulle ja on kirjannut sinut myös ulos (tuttu ilmiö myös kisoihin ilmoittautuessa). Siis mitääh, miksi se tekee niin!?
Tai, kun teet koulukisojen lähölistoja equipe-ohjelmalla ja aina pamahtaa ruutu ”Väärä aikakirjaus tai aika per ratsukko kouluratsasuksessa, korjaa luokan tiedoissa”. Luokan tiedoissa kaikki on näppäilty ihan oikein. Ja monen yrityksen, muutaman tietokoneen vaihdon ja ihmettelyn jälkeen alkaa muistua mieleen, että tämä taisi jotenkin liittyä windowseihin. Näin oli ehkä vuosi sitten kerrottu (kun painin saman ongelman kanssa). Liittyi johonkin pisteen lukemiseen kaksoispisteenä tai jotain. Ja jep, vielä koneen vaihto ja windows seiskalla homma toimii niin kuin pitääkin. Onneksi miehen pöytäkoneesta se löytyy, muuten olisi jäänyt lähtöajat laittamatta.
Ihan käsittämätöntä tämmöisen tietokoneamatöörin mielestä. Toimiessaan ohjelmat ovat suhteellisen helppokäyttöisiä taitamattomallekin, mutta yleensä aina tulee jotain ongelmia ja täytyy alkaa kyselemään tyhmiä tutuilta tai alueen kisa-asioista vastaavilta, jotta homman saa toimimaan. Onneksi olen aina saanut apua näissä ongelmatilanteissa (kiitos Mari!) 

Sitten on ne kaikki viestit ja puhelut, joita tulee kisoihin liittyen. Yleisin työllistävä tekijä on se, että (yllätys yllätys) kipa jumitti eikä päässyt ilmoittautumaan. Näitä huono-onnisia sitten lisäillään equipen listoille ennen lähtölistojen tekoa. Etenkin 1-tason kisoja järjestäessä tulee myös paljon kysymyksiä. Mikä lupa pitää olla, miten hankitaan (vaikka kisakutsussa olisi linkki liiton sivuille lupa-asioihin), entä jos se ei ole ajoissa maksettuna tai hevosella ei ole reknroa, miten voi ilmoittautua...??? Mieleeni herää aina kysymys siitä, että eikö kisauraa aloittelevilla ratsastajilla ole valmentajaa(tai ratsastuksenopettajaa) joka neuvoisi näissä asioissa?

2-tason koulukisat KRK:lla, estekisat on niin hektisiä ettei
tornista ehdi mitään kuvia ottamaan :D 

Älkääkä ymmärtäkö väärin, mielelläni autan ja pidän tärkeänä sitä, että kaikki pääsevät osallistumaan myös niihin ensimmäisiin kisoihinsa. On mukavaa auttaa tulevat kilparatsastajat kisoihin hyvillä mielein. Olen siis näitä asioita hoitaessa hyvin joustava. Kisoja edeltävällä viikolla etsin hevosten rekisterinumeroita sukupostista (ihmisillä on tapana lähettää vain oma ja hevosensa nimi, vaikka pyydät sport-idetä ja reknroa..), kokeilen josko e-lupa olisi päivittynyt, että rastastajan voisi lisätä lähtölistaan yms. Tämä vie tuhottomasti aikaa ja se aika pitää ottaa vapaa-ajasta sillä tämähän on talkoohommaa.
Vaikka olen melko hyvä säilyttämään positiivisen asenteen ja mielen, niin jossain vaiheessa tätä rumbaa se aina meinaa pikkuisen olla kateissa. Etenkin silloin, kun se tietokoneella vietetty aika pitäisi käyttää esimerkiksi omiin opintoihin eikä kipan kanssa taistelemiseen. Martyyriassenne meinaa hetkittäin puskea päälle ja miksikö, no siksi etteivät tietokoneohjelmat pelitä niin kuin pitäisi ja kilpailu-uran aloittavat ratsukot tuntuvat olevan turhan yksin ilman omaa "tukihenkilöä", joka auttaisi alkuun kisahommissa. Onneksi työstä saatu kiitos onnelliselta poniäidiltä/isältä karistaa tuon martyyrinviitan harteiltani nopeasti. 

Atutaulu nousee paikoilleen näppärästi.
Trukkikuskilla oli LA tuosta 4pv päästä.

Meillä, kuten varmasti monella muullakin seuralla, on tehokas ja aktiivinen ydin porukka, joka aina ottaa vastuuta kisojen järjestämisestä. Rakkaudesta lajiin, tai ihan puhtaasta hulluudesta, painetaan yötämyöten, että kisaajilla sekä yleisöllä olisi ihanaa ja helppoa toimia kisapaikalla. Koska meidän seurassa porukka kiertää kisoja ympäri Suomen, on meillä kilpailuita järjestäessä rima melko korkealla sillä tiedämme, miltä se kisaajan näkökulmasta tuntuu, kun homma tökkii.

Ja sitten on ne muut seuralaiset, joita pitää hieman enemmän houkutella mukaan. Talkoohengen uupumisesta on ollut aina välillä kirjoittelua esim. somessa, enkä nyt siihen sen kummemmin takerru, sillä onneksi meillä on aina lopulta hyvä porukka ja tarpeeksi reippaita tekijöitä hommissa. Siitä voi tietenkin aina haaveilla, että uudet innokkaat talkoilijat oma-aloitteisesti ilmoittaisivat olevansa halukkaita vastuutehtäviin ja kokeilemaan myös sellaisia talkootehtäviä, joista ei ole aikaisempaa kokemusta. Näin saataisiin taakkaa pienenemään ydinporukan harteilta, kun olisi useampia, jotka osaavat ottaa jonkun tietyn homman haltuun. Suunnitemissa onkin oman seuran talkoohommia helpottamaan entistäkin tarkemmat kirjalliset ohjeet kilpailuiden järjestämiseen liittyvistä talkoilun vastuualueista niin, että periaatteessa kuka vain voisi ne hoitaa.
Olisi myös kiinnostavaa tietää minkälaisia talkoosysteemejä muilla on käytössä. Toimivatko esimerkiksi talkoopassit tai vastaavat "porkkanat"?

Pointtini on siis se, että itse kisapäivät talkoiluineen ovat mukavia ja inspiroivia. Mutta näin kisajärjestäjänä sekä kilpailijana toivoisi Ratsastajainliiton tekevän jotain tuolle toivottamalle kipalle (muutakin kuin ilmoittautuessa parittävän SRL:n maksun nostaminen). Helpottaisi varmasti sekä kilpailijoita että kisajärjestäjiä, jos esimerkiksi ilmoittautuminen onnistuisi vaivattomasti (myös sunnuntai-iltoina kun käyttäjiä on paljon ilmoittautumassa).

Ja valmentajana toivoisin, että kollegat opastaisivat niitä kisauraa aloittavia ratsastajia aivan kaikessa, mitä kisoihin lähtiessä tulee ottaa huomioon. Kilpailulupien hankkimisesta ja kilpailunumeron löytämiseen lähtölistasta aina kisapaikalla toimimiseen.
Ja kisaajilta (sekä omalta talkooväeltä) toivoisi, että kilpailijatiedotteet luetaan ennen kisoihin lähtöä. Siellä on yleensä kerrottu juuri ne asiat, jotka alkavat mietityttämään siinä vaiheessa kun kisapaikka lähestyy. Itselläni on huomattavasti rennompi olo uuteen paikkaan kisoihin mennessä, kun on esimerkiksi ennen lähtöä tutustunut kisa-alueen karttaan ja pysäköintiohjeisiin, jotka yleensä kilpailijatiedotteesta tai kisakutsusta löytyvät. Kisapäivät ovat usein kilpailijalle ja taustajoukoille jännittävä kokemus ilman vieraassa paikassa harhailemista ja siitä aiheutuvaa kiirettä ja hampaiden kiristystä.
Ja viimeisenä, mutta ei tosiaankaan vähäisempänä toivon kaikille kisaajille ja järjestäjille avointa ja positiivista asennetta kisapäivinä. Tämä on meille kaikille rakas harrastus ja sen kuuluisi olla mukavaa. Oikeanlaisella asenteella pienet vastoinkäymiset ratkeavat näppärästi ja porukalla hommat hoituvat. Nautitaan siis yhdessätekemisestä ja iloitaan onnistumisista!

Tässäpä siis tämmöinen purkautuminen, kiitos ja anteeksi!

Ratsastuskuvia ja Karon valmennukset

Nyt viimein ehdin tekemään postauksen jo melkein parin viikon takaisesta Karon valmennuksesta. Mukana on myös kunnon ratsastuskuvia, joita oli ensimmäisenä valmennuspäivänä ottamassa Ella Karjalainen. Toiselta päivältä saatiin vähän videonpätkää, kun Ella Pääkkönen sattui sopivasti paikalle katsomaan meidän valmennusta. Kiitos molemmille Elloille :) 

Guru valmiina treeniin, kuski asettelee näemmä vielä harjan ojennukseen

Treenasimme siis kahtena päivänä Karolina Liuksialan valmennuksessa. Karo käy meillä noin kerran kuussa valmentamassa ja viime talvesta alkaen olemme Gurun kanssa osallistuneet molempina päivinä. Sitä ennen, Gurun ollessa vielä nelivuotias, osallistuimme aina vain yhtenä päivänä. Usein osallistun valmennuksiin myös asiakkaiden hevosilla.

Tällä kertaa pääsimme kivasti jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Eli tavoitteena on nyt koko ajan parantaa Gurun kantovoimaa ja saada sitä entistä enemmän takaosansa päälle. Tämän treenikauden aikana tulisi kokoamisasteen ja voiman kasvaa huikeasti, jotta päästään etenemään koulutuksessa siinä tahdissa, joka on tavoitteena. Tietenkin hevosta kuunnellen. Pakottamalla ei mikään onnistu eli liian vaikeaan paikkaan ei Gurua ole tarkoitusta laittaa, vaan treenata sitä niin, että se askel kerrallaan kehittyy kohti tavoitteita. Voiman kasvaessa mukavuusalueen raja nousee ja vaatimustasoa voi aina asteittain lisätä. 

Haimme jo alkuravissa tahdikasta ja joustavaa askelta, jossa Guru liikkui kunnolla takajalat alla ja selkä pyöreänä. Työskentelimme pieniä muutoksia ravin sisällä, niin että puolipidättein välillä siirrettiin painoa enemmän taakse ja sieltä sitten hieman ratsastettiin eteen tasapainoa menettämättä. Koska Gurulla ei vielä ole hirveästi voimaa koota, lähtee se helposti vähän vyörymään ja kiihdyttämään vauhtia. Aina jo ennen kuin se meinasi lähteä kiihdyttelemään otettiin puolipidätteillä painoa paremmin takaosalle. Guru tuli tässä tosi hyvin läpi ja antoi hyvin vaikuttaa itseensä. Karon sanoikin, että nyt on takana ne ajat, kun ratsastetaan vain nuorella hevosella kovaa eteenpäin :D

Ratsastaja jäi kiinni peilailusta...

Ensimmäisenä päivänä työskentelimme ravi-laukka siirtymisiä sekä laukkavoltteja vasemmassa laukassa. Toisena päivänä työstimme sitten samoja asioita enemmän oikeassa laukkassa. Laukkatyöskentely on Gurulle sen verran rankkaa, että työstimme laukat tarkoituksella eri päivinä, jotta se jaksaisi tehdä paljon hyviä toistoja. Gurun väsyessä laukkaaminen menee melkoiseksi vyörymiseksi ja 20m ympyrälle kääntyminenkin tuntuu haastavalta.

Tämähän ei näytä enää ihan niin pitkältä pötkylältä koko ajan

Nostoissa Guru pitää saada valmisteltua niin, että sillä on sisätakajalka kunnolla alla. Eli laukka kannattaa nostaa hieman avotaivutusmaisesta asennosta, jotta se pääsee laukkaan kunnolla kroppansa läpi. Jos takapää jää yhtään sisälle retkauttaa Guru itsensä laukkaan hupsusti etuosaa heilauttamalla.  Vasemman laukan nosto on huomattavasti vaikeampaa ja väsyessään Guru alkaa tarjoamaan helposti vastalaukkaa. Oikeassa laukassa sekä nostot että voltille kääntyminen on helpompaa, mutta nyt saimme myös vasemmassa laukassa takapäätä paremmin alle ja joustoa kroppaan. Oikeassa laukassa tuli suorastaan vau -fiiliksiä. Alaspäin siirtymiset Guru tekee lähes 100% melko hyvin. Se tulee takaisin tosi kivasti istunnalla ja laukasta raviin siirtymistä on jo kohtalaisen helppoa ratsastaa heti hyvää ravia ulos. 

Työskentelimme siis kumpanakin päivänä siirtymisten parissa. Sekä askellajista toiseen, että pienillä eroilla askellajien sisällä. Näiden ihan perusharjoitusten avulla saa tosi hyvin treenattua kuuliasuutta, voimaa ja notkeutta. Kun muistaa aina vaatia hyvät siirtymiset ja huolelliset taivutukset kaarilla, tulee hevonen paljon paremmin läpi kaikessa tekemisessa - tätä yritän aina omillekin valmenettaville muistuttaa. 

Molemmat niin keskittyneinä

Luppakorva kuuliaisena

Parin viikon takaiset valmennukset menivät siis oikein mukavasti ja Guru pääsi kunnolla töihin. Se kuitenkin palautui treenipäivistä hyvin ja on työskennellyt hyvin myös viimeviikon. Olemme nyt tehneet niin, että suunnilleen kahtena päivänä viikossa treenataan siirtymisiä sekä fiiliksen mukaan vastalaukkoja, avoja ja väistöjä, niin että G työskentelee vähän "kootummin" ja vaadin vielä esim muutaman noston senkin jälkeen, kun se hieman väsähtää. Saimme nimittäin "läksyksi" parantaa myös kuntoa, niin että Guru jaksaisi työskennellä kunnolla pitempään ilman välikäyntejä. 

Parina päivänä viikossa olemme tehneet rennomman läpiratsastuksen, niin että olemme pyrkineet menemään kentällä ja päästelemään isoa laukkaa, jota kutsun itse myös kuntolaukaksi. Silloin edetään siis reippaassa tempossa isoa laukkaa kenttää ympäri, kuitenkin pyöreyden säilyttäen, eli hyvä pyöreä peräänanto ja pyöreä muhkea laukka-askel ovat kuntolaukassa tavoitteena. Näinä päivinä olemme tehneet myös kevyessä ravissa irrottelevia loivia avotaivutuksia välillä askelta pidentäen. Myös rennompina päivinä kiinnitän huomiota siihen, että hevonen ei juokse altani vaan työskentelee tasapainossa myös reippaammassa tempossa edetessään. Puomit ja kavaletit kuuluvat välillä näiden päivien ohjelmaan. Tavoitteena on se, että kerran viikossa pääsisimme puomi- ja kavalettivalmennukseen Pian silmien alle.

Hyvä treeni = hyvä mieli, vaikka hiki tuli

Lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi ihan vain maastopäivä. Lähinnä reipasta kävelyä pitkä lenkki peruskunnon parantamis- ja palautumismielessä. Pyrin käymään loppuverryttelyt maastossa muinakin päivinä , jos vain sää sallii. 

Noin neljän viikon välein (kolme viikkoa töitä - palautumisviikko) pidän niin sanotun palautumisviikon, jolloin maastokävelypäiviä on useampi ja kokoavaa sileäntyöskentelyä vähemmän. En kuitenkaan harrasta mitään "pitkinohjin höntsäilyä", sillä haluan kevyempinäkin päivinä hevosen työskentelevän niin, että se on sen kehityksen kannalta mielekästä. Eli aina kun hevonen liikkuu ratsastajan kanssa, tulee sen mielestäni tehdä se oikein ja kehittää/jumpata tarkoituksen mukaisia lihaksia. Saatan olla jonkun mielestä vähän tylsä tyyppi, mutta maastokävelylläkin osan matkasta työskentelen hevosta pyöreäksi niin, että se kävelee kunnolla selän läpi.

Nyt Gurulla on ollut vielä kaksi täysin vapaata päivää viikossa (välillä niinä päivinä maastakäsin kävelylenkki). Vapaapäiviä en mielellään pidä peräkkäisinä päivinä, sillä silloin pojalle kertyy ylimääräistä riehumisvirtaa ja se alkaa keksiä omaa, ei niin kehittävää, tekemistä vapaa-ajallaan..

Korvien asennosta päätellen G yrittää kerjätä Karolta herkkuja treenin jälkeen

Toivottavasti päästään jatkamaan treenejä samaan malliin, sillä tällä hetkellä Gurun treeni on hyvällä mallilla. Jospa se ei enää saisi kovin suuria kasvuspurtteja :D 

Guru tietää suunnistaa ovea kohti, loppukäynnit maastoon tietty.

Tässä vielä linkki videokoosteeseen toisen päivän treenistä: 

https://www.youtube.com/watch?v=ziBumS85m9s

Varsasta ratsuksi osa 2 - Guru 4-5v.

Nyt viimein tulee jatkoa Gurun ratsun uran alkutaipaleesta kertoneelle postaukselleni. Kirjoittelin siis aikaisemmin siitä, miten Gurun koulutuksessa edettiin sen ollessa 1-3 vuotias (löytyy täältä) ja nyt olisi tarkoitus kertoa 4-5 vuotiskausista.

Gurun kääntyessä neljävuotiaaksi oli se melkoisen keskenkasvuinen ja kaikkea muuta kuin komea ratsu. Myös tämä ratsastaja oli parhaat päivänsä urheilijana nähnyt sillä esikoisen syntymästä ei ollut vielä montaa kuukautta kulunut ja keskivartalo ei ehkä ollut vielä ihan siihen malliin hallinnassa kuin aikaisemmin. Olin kuitenkin päässyt ratsastamaan kokeneemmilla hevosilla alku talven aikana ja ratsastustuntuma alkoi olla jo jokseenkin löytyneenä. Alku vuodesta 2017 pääsimme viimein aloittamaan säännöllisen ratsain työskentelyn Gurun kanssa.

Guru keväällä 2017

Ensimmäiset kuukaudet eivät olleet kovin mieltäylentäviä. Hevonen oli hidas ja laiska eikä kovin reaktiivinen ratsastajan apuihin. No positiivisena asiana mainittakoon se, että nuorimies oli erittäin kiltti. Ei säikkynyt mitään ja lompsutteli rennosti jännittämättä eikä muutenkaan harrastanut minkäänlaista temppuilua. Kolmevuotiaana Guru oli tuntunut mukavan reippaalta ja herkältä, joten uskoin ja toivoin tämän hitauden johtuvan kasvuvaiheesta.  Ensimmäiset kuukaudet ratsastin noin 2-3 kertaa viikossa suunnilleen 15 minuuttia kestäviä ratsastuksia. Pyrimme vain siihen, että Guru liikkuisi reippaasti eteenpäin kohti tuntumaan kaikissa askellajeissa. Yleensä myös ohjasajoin Gurun 1-2 kertaa kuussa, sillä siinä sain sen liikkumaan rehellisemmin eteenpäin ja tuntumalla. Guru on aina ollut sellainen, että sen pitää luulla tehneensä töitä, jotta energiaa turhaan vapaa-ajalla riehumiseen ei pääse kertymään. Tällaiseksi kuvitteelliseksi työnteoksi ovat riittäneet esimerkiksi talutusharjoitukset tai 10min ohjasajaminen käynnissä.

Alussa kunnonkohoamista hidastivat turhanpäiväiset pienet sairaslomat, joita nuoriherra järjesti itse itselleen muunmuassa irronneen kengän ja lohjenneen kavion, impparin tai ihan vaan ylenpalttisen tarhassa lumihangessa juoksemisen aiheuttamien paikkoje kipeytymisten muodossa. Onneksi vakavammilta haavereilta säästyttiin, vaikka aina Gurun ollessa ”sairaslomalla” sai pelätä, mitä uusia vaivoja se saa itselleen hankittua. Nuorukainen kun sattui keräämän hieman ylimääräistä virtaa, joka purkaantui sitten melko holtittomana riehumisena tarhassa. Tämä ylimääräinen energia ei kuitenkaan suuntautunut ratsastaessa eteenpäin pyrkimykseksi, vaan enemmänkin siinä, että Guru keskittyi vain muihin asioihin kuin ratsastajaan. Ratsastaessa poikanen ei onneksi koskaan kunnolla riehunut, vaikka virtaa olisi ollut. Tohotti vain menemään korvat pyörien ja sinne tänne kiemurrellen.

Kevään mittaa tuli onneksi vaihe, jolloin Guru näytti ihan oikealta ratsuhevoselta. Pahin kasvupyrähdys oli taas takana ja sen huomasi heti siinä, kuinka paljon helpompaa liikkuminen oli. Myös kunto oli alkanut kasvamaan ja voima sekä tasapaino hieman kehittyneet. Huh mikä helpotus, kun hevonen alkoi itse liikkumaan eteen päin! Myös se helpotti, että päästiin ulos ratsastamaan ja oli enemmän tilaa liikkua. Etenkin laukassa tuntui maneesi varsin ahtaalta paikalta, pojalla kun on askeleessa kiitettävästi mittaa eikä tuolloin juuri ollut voimaa minkäänlaiseen kokoamiseen. Loppu keväästä/alkukesästä Guru liikkui jo varsin mukavassa tasapainossa hyvällä tuntumalla, mutta kesällä käytiin taas läpi kasvuvaihe, joka vaikeutti liikkumista. Etenkin laukka meni aina kasvuspurttien aikaan vaikeaksi ja Guru vaihtoi helposti takapään ristilaukkaan. Ravikin tuntui välillä melkoiselta vaappumiselta, kun voimakas kasvu aiheutti sen, että tuntui siltä kuin hevonen ei olisi hallinnut ollenkaan omia jalkojaan.

Guru sai nauttia kuukauden laidunlomasta heinä-elokuussa 2017

Syksyllä Guru meni isoja harppauksia eteenpäin ja olin joulun aikaan jo toiveikas ettei se enää rajusti kasvaisi. Silloin poika oli varsin sopusuhtaisen näköinen ja hyvässä tasapainossa. Löysimme syksyllä myös sopivan koulusatulan, joka oli sopiva monta kuukautta. Aikaisemin olimme käyttäneet lähinnä estesatuloita, sillä sopivaan koulusatulaa ei ollut löytynyt. Pahimmillaan olemme saaneet vaihtaa satulaa muutaman viikon välein, niin rajusti on selkä muuttunut kasvun yhteydessä (ja minä olen lievästi neuroottinen satulan sopivuudesta..). Loppu vuodesta Guru liikkui mukavasti ohjan ja pohkeen välissä itsensä kantaen, sopivan energisesti ja ihanan kuuliaisesti. Välillä se väläytteli mielettömiä fiiliksiä selkään sekä ravissa että laukassa.

Treenasimme neljävuotiaan Gurun kanssa siis paljolti sen mukaan, mikä oli kasvuvaihe milloinkin. Silloin, kun liikkuminen oli helpompaa, teimme enemmän siirtymisiä askellajista toiseen ja harjoittelimme erikokoisia kaaria. Menimme myös puomeja ja pieniä esteitä. Kasvun ollessa pahimmillaan kävimme käyntimaastoja tai koitimme vain päästä kaikissa askellajeissa kenttää ympäri suunnilleen tahdissa ja tasapainossa. Kasvuspurttien aikaan en uskaltanut ylittää Gurun kanssa mitää esteitä sillä se ei kertakaikkiaan hallinnut jalkojaan ja onnistui saamaan esteet ja kavaletit jalkojensa väliin niin, että hyppy-yrityksen meinasivat päättyä kuperkeikkaan. Ravipuomeja onneksi pystyi menemään myös hankalimpina aikoina.

Guru heinäkuussa 2017

Neljävuotiskesänä Guru kävi ensimmäisissä kisoissaan neljävuotiaille avoimessa luokassa harjoittelemassa kilparatsun elämään. Juuri tuohon aikaan laukka oli melko vaikeaa, mutta saimme kuitenkin esitettyä kummatkin laukat, joskin hieman vallattomasti. Kaikin puolin ensimmäinen kisareissu meni kaikin puolin hyvin. Palaan Gurun kisauran alkuun tarkemmin myöhemmin.

Onneksemme eläinlääkäri ja kiropraktikko Jaana Tainio vierailee tallillamme säännöllisesti käsittelemässä hevosia. Gurulle on ollut oikeanlaisen treenin ohella erittäin suuri apu Jaanan käsittelystä, sillä voimakkaat kasvuspurtit ovat aiheuttaneet ikäviä lukkoja sen lanneselän alueella. Tällaiset lukot ovat kuulema yleisiä voimakkaan kasvun yhteydessä. Kun nämä lukot on aina kasvuspurtin jälkeen saatu auottua on liikkuminenkin ollut paljon helpompaa ja etenkin ristilaukka on jäänyt saman tien pois (seuraavaan kasvupyrähdykseen saakka). Ajoittain Gurulla on mielestäni myös hieman takapolvet vaivanneet ja niitä on säännöllisesti Jaanan käsittelyiden yhtydessä tutkittu. Polvissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa vaan nämäkin vaivat liityvät kasvuun ja lihasten kehittymiseen. Takapään suuret lihakset kun kiinnittyvät takapolven ympärille ja rasittuessaan nämä kiinnityskohdat saattavat kipeytyä helposti. Hoidan Gurun polvia kylmäämällä niitä rasituksen jälkeen savella ja laittamalla niihin välillä myös Arnicaa. (Ajattelin kirjoittaa jossain vaiheessa oman postauksen siitä, miten meillä hevosten lihashuolto yms. hoidetaan)

Viisivuotiaaksi kääntyessään Guru oli oikein hyvässä vaiheessa menossa. Alku talvesta Jaana kuitenkin totesi sitä käsitellessään, että nyt selkä tuntuu siltä, että Guru alkaisi vielä kasvamaan. Ja eipä siinä montaa viikko mennytkään kun lähes puoli vuotta sopinut satula alkoi tuntua huonolta ja liikkuminen alkoi käydä taas vaivalloiseksi. Ihan yhtä pahasti ei onneksi kasvu enää liikkumissa tuntunut, sillä poika oli saanut jo jonkin verran voimaa mm takapolvien tueksi. Mutta ristilaukka tuli taas mukaan kuvioihin. Ja keväällä vaihdoimme satulaa tai toppauksia satulan alla noin kahden viikon välein. Kun kaikki tallin satulat oli käyty läpi eikä mikään enää istunut ollenkaan siirryimme satula.comin vuokrasatuloihin, jotka ovat olleet meidän pelastuksemme.

Guru heinäkuussa 2018

Kun viisivuotiskevään reipas kasvuspurtti oli ohi, oli meillä jo melko suuri hevonen. Suuresta koostaan huolimatta Gurusta on kehittynyt kevyt ja miellyttävä ratsastaa, eikä minulla ainakaan vielä ole tullut sen kanssa sellaista oloa, että se olisi minulle liian suuri. Kesällä olemme treenanneet lähinnä perusasioita, siirtymisiä askellajista toiseen ja myös siirtymisiä askellajien sisällä. Myös pohkeenväistöt, avotaivutukset sekä vastalaukat ovat tulleet kesän mittaa mukaan ohjelmaan. Guru oppii uudet asiat nopeasti, kun niitä harjoitellaan siten, että tilanne on siihen suotuisa. Eli esimerkiski väistöjä silloin, kun ravi on hyvin tasapainossa, vastalaukkaa silloin, kun laukka tuntuu hyvältä ja hevonen jaksaa kantaa itsensä hyvin takaosalla. Kun Gurua pääsee kehumaan tuntuu se heti hoksaavan mitä pitää tehdä. En ole erikseen koskaan ajatellut, että nyt opettelemme tekemään esim avoa, vaan kun hevonen on tuntunut hyvältä olen vain pyytänyt sitä ja tsadam hevonen on tehnyt mitä pyydetään. Nuorten hevosten kanssa tämä on juuri kaikkein mahtavinta. Tuntuu kuin ne oppisivat asiat kuin itsestään. Mielestäni tämä vaatii nimenomaan sen, että edetään hevosen tahdissa eli uusia asioita tehdään, kun niiden onnistumiseen on edellytykset. Silloin temppuja ei tarvitse ”opetella”, kun ne vain luontevasti tapahtuvat.

Guru aloitti viisivuotiskaudella kisaamisen toukokuussa kilpailuharjoituksista naapuritallilta ja pääsimme mukavasti käymään kaikki kisat jotka olivat olleet suunnitelmissa. Guru osoittautui myös oikein mukavaksi ja kehityskelpoiseksi kisakaveriksi. Ajattelin kirjoittaa Gurun ensimmäisestä kisakaudesta oman postauksen.

Guru 5v pääsi opettelemaan myös
 palkintojenjaossa käymistä

Nyt kisakauden ollessa meidän osalta paketissa, on meillä tavoitteena peruskunnon kehittäminen maastoilemalla etenkin pitkiä käyntilenkkejä. Osallistumme myös kerran viikossa kouluhevosten estevalmennukseen, jossa menemme puomi sekä kavaletti jumppaa. Pikkuhiljaa talven lähestyessä ja maastoilusäiden loppuessa keskitymme taas enemmän koulukiemuroihin ja tulevan kisakauden tehtäviin. Toki perustyöskentelyä sileällä tulee tehtyä maastoilun ja puomitreenien ohella viikottain, mutta pyrimme nauttimaan syksystä maastoilemalla mahdollisimman paljon.

Guru osaa ottaa rennosti, 1.9.2018

Tässä vielä linkki videokoosteeseen Guru 4-5v. 

https://www.youtube.com/watch?v=myhMEDbxAcg

Melko hyvin huomaa näistä pätkistä milloin on ollut kaamea kasvuvaihe. Aikamoisesti nauratti katsoa etenkin noita neljävuotiskevään videoita. Onneksi näkee myös sen kuinka on nuorukainen saanut vuoden aikana hieman kouluhevosmaista raamia ja ratsastajakin on alkanut taas näyttää enemmän kouluratsastajalta (eikä pomppivalta lihapullalta).