Varsasta ratsuksi osa 2 - Guru 4-5v.

Nyt viimein tulee jatkoa Gurun ratsun uran alkutaipaleesta kertoneelle postaukselleni. Kirjoittelin siis aikaisemmin siitä, miten Gurun koulutuksessa edettiin sen ollessa 1-3 vuotias (löytyy täältä) ja nyt olisi tarkoitus kertoa 4-5 vuotiskausista.

Gurun kääntyessä neljävuotiaaksi oli se melkoisen keskenkasvuinen ja kaikkea muuta kuin komea ratsu. Myös tämä ratsastaja oli parhaat päivänsä urheilijana nähnyt sillä esikoisen syntymästä ei ollut vielä montaa kuukautta kulunut ja keskivartalo ei ehkä ollut vielä ihan siihen malliin hallinnassa kuin aikaisemmin. Olin kuitenkin päässyt ratsastamaan kokeneemmilla hevosilla alku talven aikana ja ratsastustuntuma alkoi olla jo jokseenkin löytyneenä. Alku vuodesta 2017 pääsimme viimein aloittamaan säännöllisen ratsain työskentelyn Gurun kanssa.

Guru keväällä 2017

Ensimmäiset kuukaudet eivät olleet kovin mieltäylentäviä. Hevonen oli hidas ja laiska eikä kovin reaktiivinen ratsastajan apuihin. No positiivisena asiana mainittakoon se, että nuorimies oli erittäin kiltti. Ei säikkynyt mitään ja lompsutteli rennosti jännittämättä eikä muutenkaan harrastanut minkäänlaista temppuilua. Kolmevuotiaana Guru oli tuntunut mukavan reippaalta ja herkältä, joten uskoin ja toivoin tämän hitauden johtuvan kasvuvaiheesta.  Ensimmäiset kuukaudet ratsastin noin 2-3 kertaa viikossa suunnilleen 15 minuuttia kestäviä ratsastuksia. Pyrimme vain siihen, että Guru liikkuisi reippaasti eteenpäin kohti tuntumaan kaikissa askellajeissa. Yleensä myös ohjasajoin Gurun 1-2 kertaa kuussa, sillä siinä sain sen liikkumaan rehellisemmin eteenpäin ja tuntumalla. Guru on aina ollut sellainen, että sen pitää luulla tehneensä töitä, jotta energiaa turhaan vapaa-ajalla riehumiseen ei pääse kertymään. Tällaiseksi kuvitteelliseksi työnteoksi ovat riittäneet esimerkiksi talutusharjoitukset tai 10min ohjasajaminen käynnissä.

Alussa kunnonkohoamista hidastivat turhanpäiväiset pienet sairaslomat, joita nuoriherra järjesti itse itselleen muunmuassa irronneen kengän ja lohjenneen kavion, impparin tai ihan vaan ylenpalttisen tarhassa lumihangessa juoksemisen aiheuttamien paikkoje kipeytymisten muodossa. Onneksi vakavammilta haavereilta säästyttiin, vaikka aina Gurun ollessa ”sairaslomalla” sai pelätä, mitä uusia vaivoja se saa itselleen hankittua. Nuorukainen kun sattui keräämän hieman ylimääräistä virtaa, joka purkaantui sitten melko holtittomana riehumisena tarhassa. Tämä ylimääräinen energia ei kuitenkaan suuntautunut ratsastaessa eteenpäin pyrkimykseksi, vaan enemmänkin siinä, että Guru keskittyi vain muihin asioihin kuin ratsastajaan. Ratsastaessa poikanen ei onneksi koskaan kunnolla riehunut, vaikka virtaa olisi ollut. Tohotti vain menemään korvat pyörien ja sinne tänne kiemurrellen.

Kevään mittaa tuli onneksi vaihe, jolloin Guru näytti ihan oikealta ratsuhevoselta. Pahin kasvupyrähdys oli taas takana ja sen huomasi heti siinä, kuinka paljon helpompaa liikkuminen oli. Myös kunto oli alkanut kasvamaan ja voima sekä tasapaino hieman kehittyneet. Huh mikä helpotus, kun hevonen alkoi itse liikkumaan eteen päin! Myös se helpotti, että päästiin ulos ratsastamaan ja oli enemmän tilaa liikkua. Etenkin laukassa tuntui maneesi varsin ahtaalta paikalta, pojalla kun on askeleessa kiitettävästi mittaa eikä tuolloin juuri ollut voimaa minkäänlaiseen kokoamiseen. Loppu keväästä/alkukesästä Guru liikkui jo varsin mukavassa tasapainossa hyvällä tuntumalla, mutta kesällä käytiin taas läpi kasvuvaihe, joka vaikeutti liikkumista. Etenkin laukka meni aina kasvuspurttien aikaan vaikeaksi ja Guru vaihtoi helposti takapään ristilaukkaan. Ravikin tuntui välillä melkoiselta vaappumiselta, kun voimakas kasvu aiheutti sen, että tuntui siltä kuin hevonen ei olisi hallinnut ollenkaan omia jalkojaan.

Guru sai nauttia kuukauden laidunlomasta heinä-elokuussa 2017

Syksyllä Guru meni isoja harppauksia eteenpäin ja olin joulun aikaan jo toiveikas ettei se enää rajusti kasvaisi. Silloin poika oli varsin sopusuhtaisen näköinen ja hyvässä tasapainossa. Löysimme syksyllä myös sopivan koulusatulan, joka oli sopiva monta kuukautta. Aikaisemin olimme käyttäneet lähinnä estesatuloita, sillä sopivaan koulusatulaa ei ollut löytynyt. Pahimmillaan olemme saaneet vaihtaa satulaa muutaman viikon välein, niin rajusti on selkä muuttunut kasvun yhteydessä (ja minä olen lievästi neuroottinen satulan sopivuudesta..). Loppu vuodesta Guru liikkui mukavasti ohjan ja pohkeen välissä itsensä kantaen, sopivan energisesti ja ihanan kuuliaisesti. Välillä se väläytteli mielettömiä fiiliksiä selkään sekä ravissa että laukassa.

Treenasimme neljävuotiaan Gurun kanssa siis paljolti sen mukaan, mikä oli kasvuvaihe milloinkin. Silloin, kun liikkuminen oli helpompaa, teimme enemmän siirtymisiä askellajista toiseen ja harjoittelimme erikokoisia kaaria. Menimme myös puomeja ja pieniä esteitä. Kasvun ollessa pahimmillaan kävimme käyntimaastoja tai koitimme vain päästä kaikissa askellajeissa kenttää ympäri suunnilleen tahdissa ja tasapainossa. Kasvuspurttien aikaan en uskaltanut ylittää Gurun kanssa mitää esteitä sillä se ei kertakaikkiaan hallinnut jalkojaan ja onnistui saamaan esteet ja kavaletit jalkojensa väliin niin, että hyppy-yrityksen meinasivat päättyä kuperkeikkaan. Ravipuomeja onneksi pystyi menemään myös hankalimpina aikoina.

Guru heinäkuussa 2017

Neljävuotiskesänä Guru kävi ensimmäisissä kisoissaan neljävuotiaille avoimessa luokassa harjoittelemassa kilparatsun elämään. Juuri tuohon aikaan laukka oli melko vaikeaa, mutta saimme kuitenkin esitettyä kummatkin laukat, joskin hieman vallattomasti. Kaikin puolin ensimmäinen kisareissu meni kaikin puolin hyvin. Palaan Gurun kisauran alkuun tarkemmin myöhemmin.

Onneksemme eläinlääkäri ja kiropraktikko Jaana Tainio vierailee tallillamme säännöllisesti käsittelemässä hevosia. Gurulle on ollut oikeanlaisen treenin ohella erittäin suuri apu Jaanan käsittelystä, sillä voimakkaat kasvuspurtit ovat aiheuttaneet ikäviä lukkoja sen lanneselän alueella. Tällaiset lukot ovat kuulema yleisiä voimakkaan kasvun yhteydessä. Kun nämä lukot on aina kasvuspurtin jälkeen saatu auottua on liikkuminenkin ollut paljon helpompaa ja etenkin ristilaukka on jäänyt saman tien pois (seuraavaan kasvupyrähdykseen saakka). Ajoittain Gurulla on mielestäni myös hieman takapolvet vaivanneet ja niitä on säännöllisesti Jaanan käsittelyiden yhtydessä tutkittu. Polvissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa vaan nämäkin vaivat liityvät kasvuun ja lihasten kehittymiseen. Takapään suuret lihakset kun kiinnittyvät takapolven ympärille ja rasittuessaan nämä kiinnityskohdat saattavat kipeytyä helposti. Hoidan Gurun polvia kylmäämällä niitä rasituksen jälkeen savella ja laittamalla niihin välillä myös Arnicaa. (Ajattelin kirjoittaa jossain vaiheessa oman postauksen siitä, miten meillä hevosten lihashuolto yms. hoidetaan)

Viisivuotiaaksi kääntyessään Guru oli oikein hyvässä vaiheessa menossa. Alku talvesta Jaana kuitenkin totesi sitä käsitellessään, että nyt selkä tuntuu siltä, että Guru alkaisi vielä kasvamaan. Ja eipä siinä montaa viikko mennytkään kun lähes puoli vuotta sopinut satula alkoi tuntua huonolta ja liikkuminen alkoi käydä taas vaivalloiseksi. Ihan yhtä pahasti ei onneksi kasvu enää liikkumissa tuntunut, sillä poika oli saanut jo jonkin verran voimaa mm takapolvien tueksi. Mutta ristilaukka tuli taas mukaan kuvioihin. Ja keväällä vaihdoimme satulaa tai toppauksia satulan alla noin kahden viikon välein. Kun kaikki tallin satulat oli käyty läpi eikä mikään enää istunut ollenkaan siirryimme satula.comin vuokrasatuloihin, jotka ovat olleet meidän pelastuksemme.

Guru heinäkuussa 2018

Kun viisivuotiskevään reipas kasvuspurtti oli ohi, oli meillä jo melko suuri hevonen. Suuresta koostaan huolimatta Gurusta on kehittynyt kevyt ja miellyttävä ratsastaa, eikä minulla ainakaan vielä ole tullut sen kanssa sellaista oloa, että se olisi minulle liian suuri. Kesällä olemme treenanneet lähinnä perusasioita, siirtymisiä askellajista toiseen ja myös siirtymisiä askellajien sisällä. Myös pohkeenväistöt, avotaivutukset sekä vastalaukat ovat tulleet kesän mittaa mukaan ohjelmaan. Guru oppii uudet asiat nopeasti, kun niitä harjoitellaan siten, että tilanne on siihen suotuisa. Eli esimerkiski väistöjä silloin, kun ravi on hyvin tasapainossa, vastalaukkaa silloin, kun laukka tuntuu hyvältä ja hevonen jaksaa kantaa itsensä hyvin takaosalla. Kun Gurua pääsee kehumaan tuntuu se heti hoksaavan mitä pitää tehdä. En ole erikseen koskaan ajatellut, että nyt opettelemme tekemään esim avoa, vaan kun hevonen on tuntunut hyvältä olen vain pyytänyt sitä ja tsadam hevonen on tehnyt mitä pyydetään. Nuorten hevosten kanssa tämä on juuri kaikkein mahtavinta. Tuntuu kuin ne oppisivat asiat kuin itsestään. Mielestäni tämä vaatii nimenomaan sen, että edetään hevosen tahdissa eli uusia asioita tehdään, kun niiden onnistumiseen on edellytykset. Silloin temppuja ei tarvitse ”opetella”, kun ne vain luontevasti tapahtuvat.

Guru aloitti viisivuotiskaudella kisaamisen toukokuussa kilpailuharjoituksista naapuritallilta ja pääsimme mukavasti käymään kaikki kisat jotka olivat olleet suunnitelmissa. Guru osoittautui myös oikein mukavaksi ja kehityskelpoiseksi kisakaveriksi. Ajattelin kirjoittaa Gurun ensimmäisestä kisakaudesta oman postauksen.

Guru 5v pääsi opettelemaan myös
 palkintojenjaossa käymistä

Nyt kisakauden ollessa meidän osalta paketissa, on meillä tavoitteena peruskunnon kehittäminen maastoilemalla etenkin pitkiä käyntilenkkejä. Osallistumme myös kerran viikossa kouluhevosten estevalmennukseen, jossa menemme puomi sekä kavaletti jumppaa. Pikkuhiljaa talven lähestyessä ja maastoilusäiden loppuessa keskitymme taas enemmän koulukiemuroihin ja tulevan kisakauden tehtäviin. Toki perustyöskentelyä sileällä tulee tehtyä maastoilun ja puomitreenien ohella viikottain, mutta pyrimme nauttimaan syksystä maastoilemalla mahdollisimman paljon.

Guru osaa ottaa rennosti, 1.9.2018

Tässä vielä linkki videokoosteeseen Guru 4-5v. 

https://www.youtube.com/watch?v=myhMEDbxAcg

Melko hyvin huomaa näistä pätkistä milloin on ollut kaamea kasvuvaihe. Aikamoisesti nauratti katsoa etenkin noita neljävuotiskevään videoita. Onneksi näkee myös sen kuinka on nuorukainen saanut vuoden aikana hieman kouluhevosmaista raamia ja ratsastajakin on alkanut taas näyttää enemmän kouluratsastajalta (eikä pomppivalta lihapullalta).