Ajatuksia ratsastuskilpailuiden järjestämisestä

Oman seuran 1- ja 2- tason kisaviikonloput ovat onnellisesti takana. Nyt pitäisi alkaa jo suunnittelemaan seuraavia kisoja. Tai siis sitä, milloin niitä pidetään. Otetaanko ensi kaudelle 2-tason kisat mihin ajankohtaan ja kuinka usein talven aikana pidetään 1-tason kisoja. Meillä haasteeksi tulee sopivien viikonloppujen löytäminen, sillä seuralaiset ovat aktiivisia kisaajia ja suurin osa kiertää ympäri Suomea 3- ja 4-tason kisoissa sekä este- että kouluratsastuksessa. Eli silloin, kun muualla on kisoja, joihin porukka lähtee, meillä ei ole talkoilijoita. Yleensä tässä vaiheessa, kun omien kisojen ajankohdat pitäisi päättää, ei vielä ole varmuutta siitä onko paikalla talkooväkeä vai ovatko kaikki Etelä-Suomessa isoissa kisoissa... Omalla alueella päällekkäisyyksien välttäminen yleensä jotenkuten onnistuu, mutta lähialueiden kisojen saatika isompien 3-4-tason kisojen kanssa se tuntuu olevan mahdotonta.

Kuuluttajan avustaja Mortti

Kilpailuiden järjestäminen on mukavaa. Siis silloin kisapäivänä, kun kaikki tapahtuu ja porukalla tehdään. Hyvän tiimin kanssa on mukava talkoilla ja iloinen ilmapiiri on palautteesta päätellen tarttunut myös meillä käyneisiin kisaajiin.

Mutta kilpailuiden järjestäminen on myös kuormittavaa. Ja väsyttävää. Ja veemäistä. Ainakin sille henkilölle, jonka vastuulle on sattunut kaikki se kipa ja equipenäppäily ennen ja jälkeen kisojen. Meidän seuran tapauksessa se olen minä, joka ei ole millään tavalla lahjakas käyttämään tietokonetta eikä ymmärrä sitä, miksi ohjelmat joskus toimivat ja joskus eivät. En ymmärrä tietokoneista mitään. Olen käyttänyt energiani oppiakseni ymmärtämään hevosia ja ihmisiä. Koneet ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Tänä syksynä tarkeni tornissa. NoShout
matkassa mukana ja aina kuulutusten välissä
ehti valmentajan rooliin verkka-avuksi.

Voi sitä turhautumisen määrää, kun yrität esimerkiksi lisätä SRL:n kilpailujärjestelmä kipassa kisakutsuun jotain ja aina kun painat tallenna kipa heittää sinut etusivulle ja on kirjannut sinut myös ulos (tuttu ilmiö myös kisoihin ilmoittautuessa). Siis mitääh, miksi se tekee niin!?
Tai, kun teet koulukisojen lähölistoja equipe-ohjelmalla ja aina pamahtaa ruutu ”Väärä aikakirjaus tai aika per ratsukko kouluratsasuksessa, korjaa luokan tiedoissa”. Luokan tiedoissa kaikki on näppäilty ihan oikein. Ja monen yrityksen, muutaman tietokoneen vaihdon ja ihmettelyn jälkeen alkaa muistua mieleen, että tämä taisi jotenkin liittyä windowseihin. Näin oli ehkä vuosi sitten kerrottu (kun painin saman ongelman kanssa). Liittyi johonkin pisteen lukemiseen kaksoispisteenä tai jotain. Ja jep, vielä koneen vaihto ja windows seiskalla homma toimii niin kuin pitääkin. Onneksi miehen pöytäkoneesta se löytyy, muuten olisi jäänyt lähtöajat laittamatta.
Ihan käsittämätöntä tämmöisen tietokoneamatöörin mielestä. Toimiessaan ohjelmat ovat suhteellisen helppokäyttöisiä taitamattomallekin, mutta yleensä aina tulee jotain ongelmia ja täytyy alkaa kyselemään tyhmiä tutuilta tai alueen kisa-asioista vastaavilta, jotta homman saa toimimaan. Onneksi olen aina saanut apua näissä ongelmatilanteissa (kiitos Mari!) 

Sitten on ne kaikki viestit ja puhelut, joita tulee kisoihin liittyen. Yleisin työllistävä tekijä on se, että (yllätys yllätys) kipa jumitti eikä päässyt ilmoittautumaan. Näitä huono-onnisia sitten lisäillään equipen listoille ennen lähtölistojen tekoa. Etenkin 1-tason kisoja järjestäessä tulee myös paljon kysymyksiä. Mikä lupa pitää olla, miten hankitaan (vaikka kisakutsussa olisi linkki liiton sivuille lupa-asioihin), entä jos se ei ole ajoissa maksettuna tai hevosella ei ole reknroa, miten voi ilmoittautua...??? Mieleeni herää aina kysymys siitä, että eikö kisauraa aloittelevilla ratsastajilla ole valmentajaa(tai ratsastuksenopettajaa) joka neuvoisi näissä asioissa?

2-tason koulukisat KRK:lla, estekisat on niin hektisiä ettei
tornista ehdi mitään kuvia ottamaan :D 

Älkääkä ymmärtäkö väärin, mielelläni autan ja pidän tärkeänä sitä, että kaikki pääsevät osallistumaan myös niihin ensimmäisiin kisoihinsa. On mukavaa auttaa tulevat kilparatsastajat kisoihin hyvillä mielein. Olen siis näitä asioita hoitaessa hyvin joustava. Kisoja edeltävällä viikolla etsin hevosten rekisterinumeroita sukupostista (ihmisillä on tapana lähettää vain oma ja hevosensa nimi, vaikka pyydät sport-idetä ja reknroa..), kokeilen josko e-lupa olisi päivittynyt, että rastastajan voisi lisätä lähtölistaan yms. Tämä vie tuhottomasti aikaa ja se aika pitää ottaa vapaa-ajasta sillä tämähän on talkoohommaa.
Vaikka olen melko hyvä säilyttämään positiivisen asenteen ja mielen, niin jossain vaiheessa tätä rumbaa se aina meinaa pikkuisen olla kateissa. Etenkin silloin, kun se tietokoneella vietetty aika pitäisi käyttää esimerkiksi omiin opintoihin eikä kipan kanssa taistelemiseen. Martyyriassenne meinaa hetkittäin puskea päälle ja miksikö, no siksi etteivät tietokoneohjelmat pelitä niin kuin pitäisi ja kilpailu-uran aloittavat ratsukot tuntuvat olevan turhan yksin ilman omaa "tukihenkilöä", joka auttaisi alkuun kisahommissa. Onneksi työstä saatu kiitos onnelliselta poniäidiltä/isältä karistaa tuon martyyrinviitan harteiltani nopeasti. 

Atutaulu nousee paikoilleen näppärästi.
Trukkikuskilla oli LA tuosta 4pv päästä.

Meillä, kuten varmasti monella muullakin seuralla, on tehokas ja aktiivinen ydin porukka, joka aina ottaa vastuuta kisojen järjestämisestä. Rakkaudesta lajiin, tai ihan puhtaasta hulluudesta, painetaan yötämyöten, että kisaajilla sekä yleisöllä olisi ihanaa ja helppoa toimia kisapaikalla. Koska meidän seurassa porukka kiertää kisoja ympäri Suomen, on meillä kilpailuita järjestäessä rima melko korkealla sillä tiedämme, miltä se kisaajan näkökulmasta tuntuu, kun homma tökkii.

Ja sitten on ne muut seuralaiset, joita pitää hieman enemmän houkutella mukaan. Talkoohengen uupumisesta on ollut aina välillä kirjoittelua esim. somessa, enkä nyt siihen sen kummemmin takerru, sillä onneksi meillä on aina lopulta hyvä porukka ja tarpeeksi reippaita tekijöitä hommissa. Siitä voi tietenkin aina haaveilla, että uudet innokkaat talkoilijat oma-aloitteisesti ilmoittaisivat olevansa halukkaita vastuutehtäviin ja kokeilemaan myös sellaisia talkootehtäviä, joista ei ole aikaisempaa kokemusta. Näin saataisiin taakkaa pienenemään ydinporukan harteilta, kun olisi useampia, jotka osaavat ottaa jonkun tietyn homman haltuun. Suunnitemissa onkin oman seuran talkoohommia helpottamaan entistäkin tarkemmat kirjalliset ohjeet kilpailuiden järjestämiseen liittyvistä talkoilun vastuualueista niin, että periaatteessa kuka vain voisi ne hoitaa.
Olisi myös kiinnostavaa tietää minkälaisia talkoosysteemejä muilla on käytössä. Toimivatko esimerkiksi talkoopassit tai vastaavat "porkkanat"?

Pointtini on siis se, että itse kisapäivät talkoiluineen ovat mukavia ja inspiroivia. Mutta näin kisajärjestäjänä sekä kilpailijana toivoisi Ratsastajainliiton tekevän jotain tuolle toivottamalle kipalle (muutakin kuin ilmoittautuessa parittävän SRL:n maksun nostaminen). Helpottaisi varmasti sekä kilpailijoita että kisajärjestäjiä, jos esimerkiksi ilmoittautuminen onnistuisi vaivattomasti (myös sunnuntai-iltoina kun käyttäjiä on paljon ilmoittautumassa).

Ja valmentajana toivoisin, että kollegat opastaisivat niitä kisauraa aloittavia ratsastajia aivan kaikessa, mitä kisoihin lähtiessä tulee ottaa huomioon. Kilpailulupien hankkimisesta ja kilpailunumeron löytämiseen lähtölistasta aina kisapaikalla toimimiseen.
Ja kisaajilta (sekä omalta talkooväeltä) toivoisi, että kilpailijatiedotteet luetaan ennen kisoihin lähtöä. Siellä on yleensä kerrottu juuri ne asiat, jotka alkavat mietityttämään siinä vaiheessa kun kisapaikka lähestyy. Itselläni on huomattavasti rennompi olo uuteen paikkaan kisoihin mennessä, kun on esimerkiksi ennen lähtöä tutustunut kisa-alueen karttaan ja pysäköintiohjeisiin, jotka yleensä kilpailijatiedotteesta tai kisakutsusta löytyvät. Kisapäivät ovat usein kilpailijalle ja taustajoukoille jännittävä kokemus ilman vieraassa paikassa harhailemista ja siitä aiheutuvaa kiirettä ja hampaiden kiristystä.
Ja viimeisenä, mutta ei tosiaankaan vähäisempänä toivon kaikille kisaajille ja järjestäjille avointa ja positiivista asennetta kisapäivinä. Tämä on meille kaikille rakas harrastus ja sen kuuluisi olla mukavaa. Oikeanlaisella asenteella pienet vastoinkäymiset ratkeavat näppärästi ja porukalla hommat hoituvat. Nautitaan siis yhdessätekemisestä ja iloitaan onnistumisista!

Tässäpä siis tämmöinen purkautuminen, kiitos ja anteeksi!