Tavoitteista totta! - Gurun 6v kausi

Breeder's Prize palkintojenjaossa.
NHF 2019, kuva Heidi Lammi

Kun ostimme Gurun sen ollessa 1-vuotias, syntyi kaukainen haave siitä, että sen kanssa pääsisi osallistumaan ikäluokkakilpailuihin ja ehkä mahdollisesti Breeder's Prizeen. Nämä tavoitteet ovat olleet enemmän tai vähemmän mielessä Gurua kouluttaessa, kuitenkin niin, että hevosen mukaan on edetty. Aika monta kertaa matkan varrella tuli myös todettua, että ei tästä tule valmista kuusivuotiaana vaativa B tasolle. Etenkin, koska  herra päätti kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... 

Kasvava nuorimes
toukokuussa 2017

Aikaa oli pakko antaa ja hevosta kuunnella sekä luottaa omaan tunteeseen siitä, milloin pitää vain koittaa mennä ratsastajan haluamaa askellajia jonkinlaisessa tahdissa ja tasapainossa edes suoraan. Voimakkaiden kasvuspurttien aikaan saattoi olla viikkoja, että kaarteet mentiin aina ristilaukkaa ja vasen laukka ei meinannut millään nousta. Ravikin oli melkoista vaappumista. (video pikku-Gurun vaappumisesta löytyy täältä) Mutta, kun kasvuspurtti oli ohi ja meille korvaamattoman tärkeät Nikulan eläinklinikan kiropraktikot olivat taas saaneet kasvusta solmuun menneet selkänikamat kohdilleen, oli kaikki helppoa. Ja, kun voimaa alkoi pikkuhiljaa kertymään, pienenivät kasvuspurttien aikaiset vaikeudet. Niiden jaksojen aikana, jolloin liikkuminen ja itsensä kantaminen oli helpompaa, edistyi Guru valtavalla vauhdilla. Silti vielä keväällä 2019 en pystynyt tosissani ajattelemaan sitä, että starttaisimme vaativaa B:tä nyt kuusivuotiskaudella.

Kausi alkoi lupaavasti Gurun elämän ensimmäisistä hallikisoissa, joissa poika esiintyi rohkean itsevaramasti. Noh tämä itsevarmuus sitten hieman kostautui Tampereella 6-vuotiscupin osakilpailussa, kun herra oli sitä mieltä, että ratsastajan ohjeet on täysin turhia silloin, kun haluaisi katsella, mitä parkkialueella tapahtuu. Röyhkeä possukäytös radalla tuli täysin puskista ja melkoinen selviytymistaistelu oli kyseinen suoritus, mutta kyydissä pysyin ja periaatteen vuoksi ratsastin maaliin saakka vaikka keskeyttäminen kävi kyllä mielessä. Seuraavana päivänä osasin olla vähän jämympi eikä ongelmia päässyt syntymään ja saatiin hyvä suoritus avoimesta helposta A:sta. Heti Tampereen reissun jälkeen startattiin myös kotona 1-tasolla ensimmäinen vaativan B:n rata ja suoriuduttiin kunnialla, vaikka kotikentällä kisatilanne vähän viritti nuorta miestä. Tässä vaiheessa oli lupaavat fiilikset ja tarkoitus oli lähteä kokeilemaan vaativaa seuraavaan 6-vuotiscupin osakilpailuun.

Kotikentällä omalaatuisia liikkeitä, kun jännitys
purkaantui ensimmäisessä laukanvaihdossa.
Kuvat Ella Karjalainen

Vuorossa oli seuraava takapakki. Kesäkuu meni mystisen viruksen kourissa. Polle oli ihan pystyyn kuollut ja rauhaset turvonneet. Eläinlääkäri totesi, ettei ole treeni-/kisakunnossa. Tila jatkui useamman viikon ja kevyesti käveleskeltiin ja vähän hölkkäiltiin yhteensä noin kolmen viikon ajan. Heinäkuun alussa päästiin jatkamaan kisakautta ja kesytysluokkina helpot nuortenhevosten luokat tulivat tarpeeseen. Itsevarma teinipoika heittäytyi hankalaksi verkassa (koska ei taaskaan saanut keskittyä katselemaan muiden hevosten kulkemisia kentän vieressä), mutta saatiin asiat keskusteltua verryttelyn aikana ja radalla oli taas käytös priimaa. 

Jennaa ja Senniä verkkaamassa
apukoutsi.
NoShoutin käyttö hallinnassa alle 
3-vuotiaana.

Äidin suoristusta voi katsoa vaikka
väärin päin  (ja huutaa samalla
"joko haluat tulla pois sieltä?")

Ja niin päästiin Gurun toistaiseksi pisimmälle kisareissulle Lappeenrantaan. Ai että oli ihanaa ratsastaa nurmella! Äitinikin innostui lähtemään mukaan, sillä poniaikoina käytiin usein Lappeenrannassa ja siellä oli aina mukava käydä kisaamassa. Korvaamaton apu oli kyllä mami, sillä ensimmäistä kertaa olin liikkeellä niin, että mukana olivat molemmat hevos- ja ihmislapsi. Ihan ilman kommelluksia ei tästä reissusta selvitty, sillä Gurulle oli liian ahdistava kokemus olla umpinaisessa jabassa (niitä oransseja). Siinä vaiheessa pojalla meni aivan yli ymmärryksen, kun suihkukoneet lensivät viereiselle lentokentälle ihan jaban oven yläpuolelta. Onneksi ihanat kisajärjestäjät saivat järjestettyä Gurun toisenlaiseen jabaan, ennen kuin se pisti alkuperäisen mökkinsä ja itsensä ihan päreiksi. Suoritustasossahan tämä sitten näkyi ja epäonnisesti 6-vuotiscupissa oli niin kipeät lihakset pojalla, että koitettiin pikkusievästi ja siististi päästä rata loppuun saakka. Siinä onnistuttiin ja suoritus oli niin hyvä kuin olosuhteisiin nähden oli mahdollista. Taas seuraavana päivänä oli sitten jo vähän helpompaa ja nuorten hevosten helppo A oli jo melkein omalla tasolla, siirtymisiä lukuunottamatta... Kuitenkin mielettömän tyytyväinen olin tähänkin reissuun. Guru on osoittautunut hyväksi matkustajaksi, kiitos huipun opetusmestarin "isoveli"-Viljamin <3

Lepoa ja hierontaa, niin oli taas polle iskussa ja treenit jatkuivat. Vaihdot ja sulkutaivutukset alkoivat sujua aina vain paremmin ja käytiin starttaamassa muutama avoin vaativa B. Ohjelmat olivat huomattavasti vaikeampia, kuin nuorten hevosten vastaava taso, nimittäin junnujen esiohjelma ja joukkueohjelma mentiin. Joukkueohjelman laukkaohjelma oli itseasiassa aika kiva ratsastaa Gurulla, mutta ongelmia oli sitten mm takaosakäännöksissä (jotka ei treenissä ole ongelma) ja alkutervehdykseen tultiin iloisesti laukkoja vaihdellen :D Kuitenkin, koska vaihdot ja sulkutaivutukset tuntuivat sujuvan valkoisten aitojen sisällä yhtä hyvin kuin treenissäkin, uskalsin nyt ihan tosissaan alkaa miettimään Breeder's Prizea. Gurulla ei ollut osallistumisoikeutta maksettuna varsasta saakka enkä ollut uskaltanut sitä ostaa ennen kuin oikeasti tuntuu siltä, että voisimme osallistua, joten vain pari viikkoa ennen kisoja sain osallistumisoikeuden ostettua. 

Virtaa riitti tämä kesän ainoissa hellekisoissakin,
olipa outoa olla radalla ilman kisatakkia.
Kuvat Sanni Oikarinen.

 

Seuraavaksi, kun osallistumisoikeus oli ostettuna, pelkäsin sitten sitä, että Guru onnistuu loukkaamaan itsensä ennen Ypäjälle Breeder's Prizeen lähtöä. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja valmistautuminen sujui melko hyvin, vaikka kisoja edeltävällä viikolla oli havaittavissa taas hieman omapäisyyttä liittyen siihen, milloin tarvitsee kuunnella kuskia ja milloin saa katsella kavereita... Jo kotona havaitun teiniponimaisen käyttätymisen vuoksi, osasin vähän aavistaa, että ihan helpolla en Ypäjällä Gurun kanssa pääse sillä siellä niitä heppa-kavereita liikkuu joka puolella ja enemmän kuin missään muualla missä Guru oli aikaisemmin käynyt. Onneksi matkakaveriksi saimme Danin, joka on hoitanut myös isoveljen tehtäviä Gurun matkustusopetuksessa. On kyllä aivan mahtavaa, että on ollut niin hyviä kokeneita kulkijoita Gurulla matkakavereina. Viljami ja Dani osaavat molemmat myös tarvittaessa komentaa Gurua, jos se meinaa alkaa hötkyilemään turhaa ja sen vuoksi niitä voikin kutsua Gurun isoveljiksi. Kiitos Hökät ja Toloset!

Onni on tiimi, josta löytyy aina taitavia apukäsiä ja
tilanteet villiponienkin kanssa hoituvat turvallisesti sekä
niin, ettei hevoselle tule huonoja kokemuksia <3

Ei ollut Ypäjä helppo paikka ei... Ensimmäisenä iltana matkan jälkeen en ehtinyt Gurun kanssa enää kisa-alueella ratsastamaan ja "jouduimme" Opistohallin kentälle. Kentän ympäristössä kulki jatkuvasti hevosia ja näköetäisyyden päässä purettiin paikalle saapuneita hevosia hevosautoista ynnä muuta "mukavaa". Kierrokset kasvoivat melkoisesti jo kentälle talutettaessa. Onneksi Senni oli apuna ja piti kiinni patsaaksi jähmettyneestä Gurusta, että pääsin selkään. Sitten ei muuta kuin liina irti ja Sennille ohje väistä kauas, ennen kuin pyysin poikaa liikkeelle. Onneksi tunnen sen jo melko hyvin, sillä liikkeelle lähtö tapahtui joka ilmansuuntaan, kuten myös ensimmäiset 15minuttia ratsastuksesta. KOSKAAN ennen ei ole ollut noin työlästä Gurun kanssa! Kaksi sanaa: grippihousut ja satula liima!

Kumpaakaan niistä en ole ennen kaivannut, mutta molempia opin arvostamaan tuon Ypäjän retken aikana :D Mutta voi pojat mikä ravi löytyi, kun pahin riehuminen ja joka suuntaan sinkoilu oli saatu taltutettua. Oli takajalat alla ja liike ylämäkeen siihen malliin, ettei ollut koskaan ennen vielä ollut!

Toisena Ypäjän päivänä meillä oli jo ihan mukavaa, kun pääsimme kisakentälle. Guru on kyllä siitä ihana, että se on selvästi oppinut valkoisten aitojen olevan ystäviä ja se on kuin kotonaan niiden sisällä. Juhlakentällä ei siis ollut mitään ongelmia ja saatiin rennosti jumppailtua edellisen päivän riehumisesta jäykistyneitä pakaroita (hevosen) vetreämmäksi. Danin ollessa turvahevosena mukana, kisa-alueelle ja sieltä pois päästiin metsäreittejä pitkin kuin kotimaastossa oltaisiin oltu. 

Vet check done.
Hän on tyytyväinen.

Lauantaina oli ensimmäinen kisapäivä ja ensin vuorossa Vet check. Se pidettiin onneksi Ypäjä-hallissa, eikä esimerkiksi Opistohallin kentän kaltaisella avaralla alueella. Gurulle 10 pistettä ja porkkanasäkki esiintymisestä Vet checkissä.

Verkka sujui hyvin ja sain Gurusta irti liikettä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Radalla oli mukavaa! Siis todellakin mukavaa. Hevonen oli energinen ja kuulolla, ehkä hetkittäin hieman jännittynyt ja laukka ohjelman alussa pitikin yksi pikku pyrähdys ottaa, minkä vuoksi tuli sit pieni ristilaukkapätkä. Homma oli kuitenkin nopeasti hallinnassa ja päästiin tekemään onnistuneet vaihdot. Viimeiseen keskilaukkaan Guru lähti rennosti ja muistan miten ajattelin, että ei liikaa päinetta ja rennosti vaan liikkeessä mukana. Ja pläts, polle siirtyi raviin ja alkoi kakalle... Kaksi kirjaimen väliä olisi tarvinnut enää laukata... Noh sain ponin takaisin laukkaan ja kunnialla maaliin, mutta ai että harmitti hyvän radan lopuksi tuommoinen typerä yllättävä moka. Kokonaisuutena kuitenkin super hyvä rata meiltä ja sijoutus kolmas. Startattiin luokan alussa, mutta kuitenkin niin, että ei kannattanut tallialueelle lähteä enää siinä vaiheessa, kun näytti siltä, että sijoitus saattaisi tulla. Jouduttiin sitten odottamaan aika kauan kisakentällä eikä Guru suostunut seisomaan paikallaan muutamaa sekunttia kauemmin sillä pikku kärpäset hyökkäsivät heti kimppuun. Sitten tulikin yliväsymys ja ärsyyntyminen odotteluun ja palkintojen jaon jälkeen mentiin lennokasta passagea pupuloikilla säestettynä maastoreittejä nelostallille. HUOH.

Guru alkaa radalla tuntua siltä, että tykkää esiintyä.
NHF 2019, kuva Hertjekker

Juhlallisesti kuohuvaa tarjolla
Breeder's Prizen toisen päivän
radan jälkeen.
(lasillinen meni ansaitusti kuvan
ottaneelle ja kaikessa auttaneelle
Katariinalle)

Sunnuntaina verkassa tunsin heti, että nyt on puhti ponista pois. Se ei sinänsä ollut mikään ihme edellisten päivien oma-aloitteisten kyykkytreenien (passage ja loikkiminen) johdosta. Etenkin laukka oli tosi vaikeaa ja raviin ei saanut samanlaista energista flowta kuin edellisenä päivänä. Laukka onneksi vertyi hieman ja sain vaihdot läpi, mutta ravissa ei etenkään lisäykset lähteneet senkään vertaa kuin normaalisti. Tyytyväinen kuitenkin olin, sillä saatiin ok siisti rata tehtyä, vaikka alaspäin siirtymissä Guru ehdottelikin josko voisi jo pysähtyä... Erityisen ylpeä olen siitä, että Guru oli ainoa hevosista, joka teki kumpanakin päivänä puhtaat vaidot! Sunnuntain sijoitus oli viides ja kokonaiskisassa päädyttiin neljännelle sijalle. Tulokseen täytyy olla tyytyväinen ottaen huomioon sen, että vielä kesällä ei ollut yhtään varmaa, että pääsemme edes osallistumaan Breeder's Prizeen. Nyt osallistumisen lisäksi pääsimme palkinnoille. Kuitenkin vähän jäi kaivelemaan se, että jos pollessa olisi puhti riittänyt ja olisimme saaneet lauantain tasoisen suorituksen tai vielä siitä parannettua, olisi kokonaiskisan sijoitus ollut varmasti yhden tai kaksi sijaa parempi. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja kotiinkin matkustettiin turvallisesti. 

Raskaan Ypäjän viikonlopun jälkeen Guru oli aivan poikki ja saikin olla pari viikkoa hyvin kevyellä. Alkusyksystä kävimme vielä starttaamassa avoimen vaativan B:n tason 2-kisoissa kelpo tuloksella (64,931%) sekä 3-tason hallikisoissa helpon A:n hyvin prosentein 67,768%. Ypäjän jälkeen ollaan saatu raviin uusi vaihde löytymään kotonakin ja myös kisoissa olen päässyt ratsastamaan liikettä eri tavalla ulos kuin kesällä. Voimaahan se vielä vaatii, että jaksaa kantaa koko radan isosti liikkuen, mutta huippufiiliksia on antanut ja radalla on ollut tosi kivaa! Viimeisissä hallikisoissa pääsin laukkaankin käsiksi aikaisempaa paremmin, mikä näkyikin heti numeroissa ja saatiin esimerkiksi keskilaukasta 8. 

Nyt jatketaan treenejä kohti 7-vuotiskautta hyvällä mielellä.

Lisää kuvia sekä myös videoita kesän kisoista löytyy instagramista @laurasassidressage

Kaikkensa antanut ratsu.
 NHF 2019, Kuva Hertjekker

  

Still Alive

Tammikuussa alkoin semmoinen hullunmylly, että perässä ei ole meinannut pysyä koko keväänä. Nyt, kun on jo heinäkuu, on melkoisen voittaja fiilis ja kuten otsikossa jo totean, still alive!

Tiivistetysti kevään myllytys oli seuraavanlainen:

Tammi ja helmikuun oli luokanopettajaopintojen päättöharjoittelu, siinä samaan aikaan neljä maantiedon ja bilsan aineopettajaopintoihin liittyvää kurssia. Pitkää päivää norssilla, illat kaikenmaailman bilsan nettikokeita, tehtäviä, raportteja, harjoittelun tuntisuunnitelmia jne. Lisäksi kunnon flunssakierre pojalle ja minulle, pojalla lopulta äityi keuhkokuumeeksi. Kahdeksan harjoitteluviikon aikana poika oli kipeänä neljä viikkoa, joista kaksi keuhkokuumeessa. Luojan kiitos harjoittelussa joustettiin ja saatiin sovittua asiat niin, että pystyin olemaan kotona potilaan kanssa keuhkokuumeen ollessa pahimmillaan, sillä sairaana lapsi todellakin tarvitsee äidin viereensä. Kun pojan vointi oli parempi, auttoivat isovanhemmat korvaamattoman paljon ja sain harjoittelun suoritettua kunnialla loppuun. Korvaamatonta oli myös se, että kaiken kaaoksen keskellä pääsin käymään tallilla "lepäämässä" valmentamisen ja oman treenaamisen merkeissä. Toki tallilla käynti oli hetken minimissä, mutta silloin se näyttäytyi sitäkin tärkeämpänä "henkireikänä". Välillä suretti se, että en pystynyt olemaan valmennettavien apunan niin paljon kuin normaalisti, mutta siitäkin selvittiin ihanien asiakkaideni kanssa.

Kesäkuussa käytiin treenaamassa Hylkykarissa (https://www.hyvi.net/ratsastus).
Mieletöntä, että täältä pohjoisestakin löytyy näin huiput treeniolosuhteet.

Tuon kaikista rankimman rupeaman jälkeen pyöritys jatkui edelleen opintojen ja töiden merkeissä. Illat opiskeltiin kotona yhdessä mieheni kanssa, sillä hän oli päättänyt vaihtaa alaa ja valmistautui ammattikorkean pääsykokeisiin. Yhdessä opiskeleminen oli oikeastaan aika hauskaa.

Nyt oli aikaa taas paneutua valmentamiseen ja ratsastamiseen, kisakausikin alkoi jo lähestyä. Lisäksi tein luokanopettajan sijaisuuksia viikottain, mikä oli kyllä aivan mielettömän mukavaa. On aivan mahtavaa saada tehdä töitä, joista todella tykkään. Samalla sain tienattua vähän kisakassaa, sillä suunnitelmissa hyvin treeneissä edistyneen Gurun kanssa oli päästä kisaamaan 6 vuotiaiden luokkia. 

Kisakausi alkoi melko lupaavasti (kirjoitan oman postauksen aiheesta), mutta kesäkuun alkuun se hetkeksi tyssäsi. Guru oli onnistunut saamaan jostain turhanpäiväisen viruksen, jonka vuoksi pari viikkoa vain käveltiin ja hölkkäiltiin. No toisaalta, saatiinpahan molemmat vähän toipua keväästä ja Gurukin sai kunnolla palautua.

Näissä Järvi-Suomen maisemissa
akut latautuvat kuin itsestään

Summa summarum:

Nyt, kun olen kesäkuussa nukkunut päiväunet aina silloin, kun en ole ollut tallilla töissä ja hoitanut muutenkin itseäni kuntoon mm kiropraktikon, hierojan, kotijumpan, kunnon ravinnon ja ihan vain olemisen avulla, alkaa tuntua siltä, että virtaa taas riittä ja stressistä jäykistynyt kroppa on palautunut. Ajattelin kirjoittaa omaan postaukseen siitä, miten mm opiskelu ja stressi saivat aikaan tunteen siitä, etten enää pysty korjaaaan istuntaani hevosen selässä ja siitä, miten olen saanut tilannetta ratkaistua. Aikaa ja energiaa blogin henkiin herättämiseen alkaa siis taas löytyä :) 

Ja nyt, kun on 105 opintopistettä lukuvuodelta kasassa ja ensi viikolla pääsee taas kisoihin, tuntuu siltä et elämä on aika jees!

P.S. 

Instagramin puolella olen pyrkinyt päivittämään kuulumisia aktiivisesti vaikka blogin pitämiseen ei ole ollut aikaa. @laurasassidressage ig -storyssa kuulumisia lähes päivittäin :) 

Joulun (tai no oikeastaan ensi kesän) odotusta

Huh mikä loppusyksy takana! Blogi jäi hiljaiselolle, kun piti vääntää gradu loppuun (lisäksi jatkuvasti jotain luentopäiväkirjoja yms tehtäviä) ja siitä seurasi totaalinen kyllästyminen kirjoittamiseen ja koneella istumiseen. Mutta gradu tuli tehtyä, nyt vielä olisi sitten päättöharjoittelua ja sivuaineiden opiskelua jäljellä. Koitan tähän tutkintoon mahduttaa tosiaan myös kaksi aineenopettajuutta niin on tässä vielä tekemistä...

Tonttuna Passen kanssa joskus
6-7 vuotta sitten, Passe ei arvostanut :D

Ei kerta kaikkiaan sovi liikkumaan tottuneelle ihmiselle semmoinen, että istuu tunti tolkulla tietokoneella ja kirjoittaa. Jos joutuisi sitä enemmän harrastamaan, pitäisi varmaan hankkia semmoinen säädettävä pöytä et voi seisten kirjoittaa :D Selkä on ollut ihan tönkkönä tuon graduprojektin jäljiltä. Piti suunnitella uusi aamujumppa itselle, että pääsee sängystä ylös! Ja ihan kamalaa katsoa ratsastusvideoita kun ylävartalo on ihan tönkkö. Kuinkahan lien monta hierontaa tarvitaan, että tämä kramppia hellittää. Myös osansa kankeuteen on vaikuttanut myös se, että olen taas tehokkaasti sairastanut kaikki lapsen päiväkodista tuomat flunssat ja joutunu niidenkin vuoksi pitämään taukoja treenaamisesta. Lievää kaamosväsymystä on ollut havaittavissa ja tämä pimeys alkaa jo tympäistä. Onneksi olen jouluihminen ja nyt kun on saanut laitella joulua ja alkaa fiilistelemään joulutunnelmaa kynttilän valossa, on mieli alkanut pikkuhiljaa heräilemään syyskoomasta. Siispä päätin kirjoittaa blogiin tällaiset pikakuulumiset. Paljon on kunnon postauksista ideoita muistissa odottamassa sitä, että jaksaa ja ehtii istua koneella taas hetken pitempään.

Videolla Gurun vetristelyä pikku esteillä, ensimmäistä kertaa kolmen askeleen linja eikä kaaduttu toisellakaan esteellä.

Gurun kanssa treenit on sujuneet pääasiassa hyvin. Maan jäätyminen ja hokit jäykistivät pollen, mutta siitä selvittiin kun päästiin vähän hyppelemään pikkuesteitä ja saatiin paikat auki. Hetkellinen kyseenalaistuskausi oli tuossa jokunen viikko sitten, mutta muutamassa viikossa poika uskoi, että ei saa edelleenkään tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Perus teini olisi halunnut jatkuvasti vaan hengailla kavereiden kanssa ja keskittyä tarkkailemaan, mitä muut tekevät ja reagoida kaikkiin muiden tulemisiin, menemisiin tai pomppimisiin. Ihan sama mitä ratsastaja yritti pyytää. Todella ärsyttävä ja hermojaraastava vaihe! Joulukuun alun Karon valmennuksissakin treenien alku meni turhana säätämiseen, kun piti vääntää aiheesta saavatko muut hevoset liikkua maneesissa, sinne tai sieltä ulos... Kropaltaan Guru tuntui melko hyvältä ja kun malttoi kuunnella tuli kivoja pätkiä. Päästiin vähän aloittelemaan babysulkuja ja vaihtoharjoittelu on saatu alulle. Onneksi riiviökausi näyttäisi helpottaneen ja nyt Guru on ollut ihan enkeli.

Videoilla Gurun kanssa avo ja babysulku pätkät (riehumisen väsyttämä hevonen ja jäykkäselkäinen ratsastaja...) sekä Donny, jolla pitkästä aikaa pääsin Karon silmän alle treenaamaan. 

Osaltaan mielen rauhoittumiseen vaikutti varmasti se, että jätin lopulta kauran kokonaan pois ruokinnasta. En heti osannut yhdistää hieman kasvanutta kauran määrää syksyllä alkaneeseen riehumiseen, joka ei ole ollut aikaisemmin ollut Gurulle tyypillistä. Toki se on aina ollut reaktiivinen, mutta kuitenkin tosi järkevä ja helposti nollannut tilanteen ja luottanut ratsastajaan. Nyt oli välillä ihan ihme tiloissa eikä vaan pystynyt hillitsemään ylitsepursuavaa energiaa. Olin jo hieman huolissani siitä, onko terveys nyt varmasti kunnossa, mutta mitään kipuiluun viittaavaa ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Tuo oli tosiaan enemmän semmoista "positiivista energiaa", jota vain ei pystynyt hillitsemään ja siihen yhdistyi sitten jätkämäistä uhmaikää. Varsasta asti kun on tämän nuoren herran toilailuja seurannut, pystyy vähän arvailemaan mistä milloinkin on kyse.

Aina Guru on vastannut ruokintaan "hyvin" niin, että vapaapäiviksi väkirehumäärää on pitänyt pudottaa, ettei tule "possuvirtaa". Ja kaura määrät eivät todella ole olleet isoja, "maksimimäärä" on ollut vajaa 1,5litraa päivässä (3x vajaa 0,5l). Lopulta tajusinkin kauran ja riehumisen välisen yhteyden, kun Guru oli pitkästä aikaa kaksi päivää peräkkäin vapaalla, jolloin väkirehut pudotettiin heti minimiin. Olin varautunut hurjaan painiotteluun vapaiden jälkeen, mutta poikahan olikin oiken kiltisti. Reipas ja menevä, mutta ei ylikuumuva. Jätin kauran heti pois eikä ole kertaakaan sen jälkeen ollut ylireaogoiva kuumakalle. How simple is that?! Nyt mennään build upilla, greenlinella, pellavalla ja öljyllä, joita sai aikaisemminkin kauran rinnalla. Mietinnässä on jonkun uuden rehun kokeilu, siitä tulossa lisää myöhemmin.

Pari viikkoa sitten oli Tainion tarkastus ja kirohoito. Positiivista palautetta tuli ja liikkuvuudet oli kohdillaan. Nyt oli ensimmäistä kertaa myös sen tuntuinen, että pystyy nostamaan rintakehänsä ja on kropaltaan valmis kokoaviin harjoituksiin. Tämä oli tosi kiva kuulla, jospa se tarkoittaisi myös sitä ettei enää tulisi hirveästi lisää korkeutta... Käsittelyn jälkeen Guru oli pari päivää vähän outo ratsastaa (mikä on ihan normaali reagtio häneltä sekä kiroihin että hierontoihin), mutta sen jälkeen on ollut tosi hyvä kun on lukot taas aukaistu.
Toissapäivänä oli sitten rokotus ja raspauspäivä, samalla klippasin Gurun toistamiseen tälle talvelle. Oli kasvattanut jo tuuheamman turkin kuin ennen ensimmäistä klippausta ja joutui tunti tolkulla kuivattelemaan treenin jälkeen... Nyt otetaan muutama päivä vähän kevyemmin ja sitten jatketaan treenejä. Tänään oli yllärinä irronnut kenkä ja hokinreijät jalassa, mutta heti huomenna aamusta saadaan kenkä takaisin ja toivottavasti haava paranee helposti. Ei kovin pitkää lomaa tarvisi tähän saumaan, kun taas kivasti saatiin mielikin mukaan treeniin.

Kesän ikävöintiä, olispa noin
 valoisaa ja lämmintä sekä rento maastomopo

Mukavia juttuja on suunnitteilla taas ensi vuodelle ja niitä kohti innolla mennään. Onneksi pahin syksyn synkkyys alkaa olla jo takana niin alkaa virtaa taas riittää. Blogikin herää taas kaamosmasennuksesta henkiin :)  

Ihanaa joulun aikaa kaikille! (Kyllä se kesäkin sieltä vielä tulee..)

Syyskuulumisia

Mistä tietää, että on tullut syksy?

No ainakin siitä, että ensimmäisinä pakkasaamuina hevoset ovat erityisen pörhäkkänä. Tuuli sekä pitenevät varjot ovat toki jo ennen pakkasöitä aiheuttaneet lievää syysvillitystä.

Ja varma syksyn merkki on se, että minä olen flunssassa... Pitäisi varmaan oikeasti harkita muuttoa jonnekin lauhkeammalle ilmastovyöhykkeelle, sillä olen jo vuosia sitten diagnosoinut itselleni talviallergian. Hevosten syysvillitys ja oma puolikuntoisuus ei ole kovin hyvä yhdistelmä.

Tänä syksynä on kyllä ollut erityisen kaunista ja aurinkoisia ihania maastoilupäiviä on ollut mukavasti. Ella kävi kuvaamassa Gurua syyskuun lopulla ja sai napsittua ihania kuvia pikku riiviöstä. Guru ei oikein ymmärtänyt poseeraamista ja paikallaanolo alkoi pitemmän päälle tuntumaan hänen mielestään niin ärsyttävältä, että taakse poistu/metsään loikkaa olivat paljon kiinnostavampia vaihtoehtoja. Ella saikin välillä paeta kauemmaksi kun teinihirviö alkoi riehumaan. Gurun kanssa ei juuri koskaan ole vaikeuksia olla taluttajan roolissa, vaikka se olisi ihan mahdottoman villi. Se kunnioittaa taluttajaa eikä tule päälle. Taluttajan paikalla on siis turvassa viuhuvilta kavioilta, mutta sivullisten on parempi poistua pitkien jalkojen ulottumattomiin.

"Haluan sisälle, täällä on märkää"

En juurikaan pidä syksystä, olen täysin kesäihminen. Mutta nyt kun flunssa alkaa helpottaa niin tuntuu suorastaan energiseltä ja intoa päästä kunnolla treenaamaan löytyy. 

Gurulla oli melkein pari viikkoa hieman kevyempää, mikä varmaan omalta osaltaan teki hyvää, mutta aiheutti myös sen, että syysvillitys pääsi oikein kunnolla esiin. Täysin vapaalle en uskaltanut Gurua nyt päästää ollenkaan, sillä se keksii niin nopeasti oheistoimintaa ja menee ärsyttäväksi käsitellä. Siitä tulee sellainen ylivilkas lapsi, joka ei keskity mihinkään ja häslää joka suuntaan. Eli kovasta flunssasta huolimatta oma hevonen oli liikutettava (rajana tässä kuitenkin se, että kuumeessa EI urheilla ollenkaan ja siitä pidän tiukasti kiinni). NoShoutin kanssa onneksi valmentaminen onnistuu vaikka olisi ääni käheänä, joten vaikka en pystynyt juurikaan ratsuttamaan saatiin valmennukset pidettyä. 

Guru ja Kelly ensimmäisenä kunnon
pakkasaamuna

Gurulla oli siis kevyehköä läpiratsastusta ja maastoilua reilun viikon ajan. Ja voi pojat se ehti kerätä siinä ajassa jo virtaa. Onneksi olin itse jo hieman paremmassa kunnossa, kun poika päätti heittäytyä ihan villiksi kentällä. Uutena kuviona oli jo edellisenä päivänä tullut pomppiminen samalla vinkuen ja tätä "iuku-pukkia" sit harrastettiin ihan urakalla. Myös levaden tämä nuorimies päätti opetella. Täsmennettäköön vielä, että sillä ei siis ollut mitenkään tarkoitus poistaa minua kyydistä tai vastustella apuja, vaan kyse oli ylitsepursuvasta energiasta, joka purkaantui tällaisena ratsastajalle ei niin miellyttävänä ilakointina.

Otettiin Gurun kanssa käyttöön
tämä visionin sylinterikuolain.
Kolmipalalla oli välillä rauhaton
suusta, tällä on ollut super hyvä!

Huh hei ja kyydissä pysyin, mut rento keventely ja kuntolaukka vaihtui miltei tiukkapipoiseen harjoitusraviin, laukkatyöskentelyyn ja siirtymistreeniin, joka kesti lähes tunnin, ennen kuin poika malttoi alkaa kuuntelemaan. No positiivisena asiana voisi mainita sen, että kunto on kyllä kasvanut kun herraa ei noin vain väsytetä enää. Ja tasapaino parantunut, kun uskaltaa ratsastaja selässä harrastaa näitä kuvioita, joita aikaisemmin on harjoitellut vain vapaana ollessaan. Tämän työrupeaan jälkeen Guru oli sitten erittäin lunki ja tyytyväinen elämäänsä. Se on kyllä mainio tyyppi, kun on todella silmin nähden tyytyväinen silloin, kun on päässyt kunnolla töihin :D 

Tuota reipashenkistä urheilupäivää seuraavana päivänä meillä oli kevyt puomi/kavaletti tunti ja poikanen oli aavistuksen voimaton edellisen päivän hillumisesta johtuen. Mutta taas löytyy positiivinenkin puoli nimittäin velttoudesta huolimatta Guru suoritti jumppatehtävät kunnialla eikä minusta enää tuntunu sen kanssa siltä, että se kompastuu pikkuesteisiin ja kaatuu. Ehkä jonkin sorttista koordinaation paranemistakin on siis tapahtunut.

Lokakuun Karon valmennuksiin ehdin onneksi pahimmalta flunssalta toipua. Guru oli super hyvä ensimmäisenä päivänä ja antoi selkään tosi hienoja fiiliksia, kun työstetiin ravia. Tuli kiinni istunnasta, aktivoi takajalkoja ja lähti istunnasta myös rintakehä ylhäällä isompaan raviin. Jaksoi vielä kantaa itsensä lopussa raviväistöissä ja avoissa. Voimaa on tullut lisää, jes!

Toisena päivänä oli vuorossa laukkatyöskentely, mutta edellisen päivän työt painoivat pojalla jo vähän pakaroissa ja se hieman jyräili menemään välillä... Hyviäkin pätkiä oli joukossa ja päästiin tekemään vastalaukkaa, mutta vasemman laukan nosto meinasi lopussa kadota kokonaan. Välillä hallintalaitteisto katosi ja Guru olisi halunnut esimerkiksi mennä toiseen päähän Luka-hepan luokse. Melko mieltäylentävä tunne, kun valmentaja nauraa et "sä olet kuin Mikki Hiiri merihädässä" :D  No nauratti se kyllä itselläkin tuo kaikkea muuta kuin hallittu kouluratsastus. Mulla meinasi myös pää irrota Gurun pukittaessa napakasti kesken laukkaamisen. Niskoissa tuntuu vieläkin, sen verran rajusti pää retkahti taakse, kun takapuoli pysyi satulassa.

Varsinainen "teenager"- päivä siis, vähän kun väsytti niin herra ilmaisi sen selkeästi. Saatiin asiat kuitenkin läpi ja hyvä mieli jäi molemmille näistä treenipäivistä. Ja erittäin positiivista oli se, että valmennusten jälkeisenä päivänä kun palauttelujumpattiin ei Gurulla tuntunut olevan ollenkaan väsy ja sen tuntui mukanvan letkeältä. 

Tästä on hyvä jatkaa treenejä, jospa se pahin syysvillityskin olisi jo kesytetty :D 

"Hui, mitä tuolla näkyy"

"Ai niin, katse kameraan"

Ajatuksia ratsastuskilpailuiden järjestämisestä

Oman seuran 1- ja 2- tason kisaviikonloput ovat onnellisesti takana. Nyt pitäisi alkaa jo suunnittelemaan seuraavia kisoja. Tai siis sitä, milloin niitä pidetään. Otetaanko ensi kaudelle 2-tason kisat mihin ajankohtaan ja kuinka usein talven aikana pidetään 1-tason kisoja. Meillä haasteeksi tulee sopivien viikonloppujen löytäminen, sillä seuralaiset ovat aktiivisia kisaajia ja suurin osa kiertää ympäri Suomea 3- ja 4-tason kisoissa sekä este- että kouluratsastuksessa. Eli silloin, kun muualla on kisoja, joihin porukka lähtee, meillä ei ole talkoilijoita. Yleensä tässä vaiheessa, kun omien kisojen ajankohdat pitäisi päättää, ei vielä ole varmuutta siitä onko paikalla talkooväkeä vai ovatko kaikki Etelä-Suomessa isoissa kisoissa... Omalla alueella päällekkäisyyksien välttäminen yleensä jotenkuten onnistuu, mutta lähialueiden kisojen saatika isompien 3-4-tason kisojen kanssa se tuntuu olevan mahdotonta.

Kuuluttajan avustaja Mortti

Kilpailuiden järjestäminen on mukavaa. Siis silloin kisapäivänä, kun kaikki tapahtuu ja porukalla tehdään. Hyvän tiimin kanssa on mukava talkoilla ja iloinen ilmapiiri on palautteesta päätellen tarttunut myös meillä käyneisiin kisaajiin.

Mutta kilpailuiden järjestäminen on myös kuormittavaa. Ja väsyttävää. Ja veemäistä. Ainakin sille henkilölle, jonka vastuulle on sattunut kaikki se kipa ja equipenäppäily ennen ja jälkeen kisojen. Meidän seuran tapauksessa se olen minä, joka ei ole millään tavalla lahjakas käyttämään tietokonetta eikä ymmärrä sitä, miksi ohjelmat joskus toimivat ja joskus eivät. En ymmärrä tietokoneista mitään. Olen käyttänyt energiani oppiakseni ymmärtämään hevosia ja ihmisiä. Koneet ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Tänä syksynä tarkeni tornissa. NoShout
matkassa mukana ja aina kuulutusten välissä
ehti valmentajan rooliin verkka-avuksi.

Voi sitä turhautumisen määrää, kun yrität esimerkiksi lisätä SRL:n kilpailujärjestelmä kipassa kisakutsuun jotain ja aina kun painat tallenna kipa heittää sinut etusivulle ja on kirjannut sinut myös ulos (tuttu ilmiö myös kisoihin ilmoittautuessa). Siis mitääh, miksi se tekee niin!?
Tai, kun teet koulukisojen lähölistoja equipe-ohjelmalla ja aina pamahtaa ruutu ”Väärä aikakirjaus tai aika per ratsukko kouluratsasuksessa, korjaa luokan tiedoissa”. Luokan tiedoissa kaikki on näppäilty ihan oikein. Ja monen yrityksen, muutaman tietokoneen vaihdon ja ihmettelyn jälkeen alkaa muistua mieleen, että tämä taisi jotenkin liittyä windowseihin. Näin oli ehkä vuosi sitten kerrottu (kun painin saman ongelman kanssa). Liittyi johonkin pisteen lukemiseen kaksoispisteenä tai jotain. Ja jep, vielä koneen vaihto ja windows seiskalla homma toimii niin kuin pitääkin. Onneksi miehen pöytäkoneesta se löytyy, muuten olisi jäänyt lähtöajat laittamatta.
Ihan käsittämätöntä tämmöisen tietokoneamatöörin mielestä. Toimiessaan ohjelmat ovat suhteellisen helppokäyttöisiä taitamattomallekin, mutta yleensä aina tulee jotain ongelmia ja täytyy alkaa kyselemään tyhmiä tutuilta tai alueen kisa-asioista vastaavilta, jotta homman saa toimimaan. Onneksi olen aina saanut apua näissä ongelmatilanteissa (kiitos Mari!) 

Sitten on ne kaikki viestit ja puhelut, joita tulee kisoihin liittyen. Yleisin työllistävä tekijä on se, että (yllätys yllätys) kipa jumitti eikä päässyt ilmoittautumaan. Näitä huono-onnisia sitten lisäillään equipen listoille ennen lähtölistojen tekoa. Etenkin 1-tason kisoja järjestäessä tulee myös paljon kysymyksiä. Mikä lupa pitää olla, miten hankitaan (vaikka kisakutsussa olisi linkki liiton sivuille lupa-asioihin), entä jos se ei ole ajoissa maksettuna tai hevosella ei ole reknroa, miten voi ilmoittautua...??? Mieleeni herää aina kysymys siitä, että eikö kisauraa aloittelevilla ratsastajilla ole valmentajaa(tai ratsastuksenopettajaa) joka neuvoisi näissä asioissa?

2-tason koulukisat KRK:lla, estekisat on niin hektisiä ettei
tornista ehdi mitään kuvia ottamaan :D 

Älkääkä ymmärtäkö väärin, mielelläni autan ja pidän tärkeänä sitä, että kaikki pääsevät osallistumaan myös niihin ensimmäisiin kisoihinsa. On mukavaa auttaa tulevat kilparatsastajat kisoihin hyvillä mielein. Olen siis näitä asioita hoitaessa hyvin joustava. Kisoja edeltävällä viikolla etsin hevosten rekisterinumeroita sukupostista (ihmisillä on tapana lähettää vain oma ja hevosensa nimi, vaikka pyydät sport-idetä ja reknroa..), kokeilen josko e-lupa olisi päivittynyt, että rastastajan voisi lisätä lähtölistaan yms. Tämä vie tuhottomasti aikaa ja se aika pitää ottaa vapaa-ajasta sillä tämähän on talkoohommaa.
Vaikka olen melko hyvä säilyttämään positiivisen asenteen ja mielen, niin jossain vaiheessa tätä rumbaa se aina meinaa pikkuisen olla kateissa. Etenkin silloin, kun se tietokoneella vietetty aika pitäisi käyttää esimerkiksi omiin opintoihin eikä kipan kanssa taistelemiseen. Martyyriassenne meinaa hetkittäin puskea päälle ja miksikö, no siksi etteivät tietokoneohjelmat pelitä niin kuin pitäisi ja kilpailu-uran aloittavat ratsukot tuntuvat olevan turhan yksin ilman omaa "tukihenkilöä", joka auttaisi alkuun kisahommissa. Onneksi työstä saatu kiitos onnelliselta poniäidiltä/isältä karistaa tuon martyyrinviitan harteiltani nopeasti. 

Atutaulu nousee paikoilleen näppärästi.
Trukkikuskilla oli LA tuosta 4pv päästä.

Meillä, kuten varmasti monella muullakin seuralla, on tehokas ja aktiivinen ydin porukka, joka aina ottaa vastuuta kisojen järjestämisestä. Rakkaudesta lajiin, tai ihan puhtaasta hulluudesta, painetaan yötämyöten, että kisaajilla sekä yleisöllä olisi ihanaa ja helppoa toimia kisapaikalla. Koska meidän seurassa porukka kiertää kisoja ympäri Suomen, on meillä kilpailuita järjestäessä rima melko korkealla sillä tiedämme, miltä se kisaajan näkökulmasta tuntuu, kun homma tökkii.

Ja sitten on ne muut seuralaiset, joita pitää hieman enemmän houkutella mukaan. Talkoohengen uupumisesta on ollut aina välillä kirjoittelua esim. somessa, enkä nyt siihen sen kummemmin takerru, sillä onneksi meillä on aina lopulta hyvä porukka ja tarpeeksi reippaita tekijöitä hommissa. Siitä voi tietenkin aina haaveilla, että uudet innokkaat talkoilijat oma-aloitteisesti ilmoittaisivat olevansa halukkaita vastuutehtäviin ja kokeilemaan myös sellaisia talkootehtäviä, joista ei ole aikaisempaa kokemusta. Näin saataisiin taakkaa pienenemään ydinporukan harteilta, kun olisi useampia, jotka osaavat ottaa jonkun tietyn homman haltuun. Suunnitemissa onkin oman seuran talkoohommia helpottamaan entistäkin tarkemmat kirjalliset ohjeet kilpailuiden järjestämiseen liittyvistä talkoilun vastuualueista niin, että periaatteessa kuka vain voisi ne hoitaa.
Olisi myös kiinnostavaa tietää minkälaisia talkoosysteemejä muilla on käytössä. Toimivatko esimerkiksi talkoopassit tai vastaavat "porkkanat"?

Pointtini on siis se, että itse kisapäivät talkoiluineen ovat mukavia ja inspiroivia. Mutta näin kisajärjestäjänä sekä kilpailijana toivoisi Ratsastajainliiton tekevän jotain tuolle toivottamalle kipalle (muutakin kuin ilmoittautuessa parittävän SRL:n maksun nostaminen). Helpottaisi varmasti sekä kilpailijoita että kisajärjestäjiä, jos esimerkiksi ilmoittautuminen onnistuisi vaivattomasti (myös sunnuntai-iltoina kun käyttäjiä on paljon ilmoittautumassa).

Ja valmentajana toivoisin, että kollegat opastaisivat niitä kisauraa aloittavia ratsastajia aivan kaikessa, mitä kisoihin lähtiessä tulee ottaa huomioon. Kilpailulupien hankkimisesta ja kilpailunumeron löytämiseen lähtölistasta aina kisapaikalla toimimiseen.
Ja kisaajilta (sekä omalta talkooväeltä) toivoisi, että kilpailijatiedotteet luetaan ennen kisoihin lähtöä. Siellä on yleensä kerrottu juuri ne asiat, jotka alkavat mietityttämään siinä vaiheessa kun kisapaikka lähestyy. Itselläni on huomattavasti rennompi olo uuteen paikkaan kisoihin mennessä, kun on esimerkiksi ennen lähtöä tutustunut kisa-alueen karttaan ja pysäköintiohjeisiin, jotka yleensä kilpailijatiedotteesta tai kisakutsusta löytyvät. Kisapäivät ovat usein kilpailijalle ja taustajoukoille jännittävä kokemus ilman vieraassa paikassa harhailemista ja siitä aiheutuvaa kiirettä ja hampaiden kiristystä.
Ja viimeisenä, mutta ei tosiaankaan vähäisempänä toivon kaikille kisaajille ja järjestäjille avointa ja positiivista asennetta kisapäivinä. Tämä on meille kaikille rakas harrastus ja sen kuuluisi olla mukavaa. Oikeanlaisella asenteella pienet vastoinkäymiset ratkeavat näppärästi ja porukalla hommat hoituvat. Nautitaan siis yhdessätekemisestä ja iloitaan onnistumisista!

Tässäpä siis tämmöinen purkautuminen, kiitos ja anteeksi!

Ratsastuskuvia ja Karon valmennukset

Nyt viimein ehdin tekemään postauksen jo melkein parin viikon takaisesta Karon valmennuksesta. Mukana on myös kunnon ratsastuskuvia, joita oli ensimmäisenä valmennuspäivänä ottamassa Ella Karjalainen. Toiselta päivältä saatiin vähän videonpätkää, kun Ella Pääkkönen sattui sopivasti paikalle katsomaan meidän valmennusta. Kiitos molemmille Elloille :) 

Guru valmiina treeniin, kuski asettelee näemmä vielä harjan ojennukseen

Treenasimme siis kahtena päivänä Karolina Liuksialan valmennuksessa. Karo käy meillä noin kerran kuussa valmentamassa ja viime talvesta alkaen olemme Gurun kanssa osallistuneet molempina päivinä. Sitä ennen, Gurun ollessa vielä nelivuotias, osallistuimme aina vain yhtenä päivänä. Usein osallistun valmennuksiin myös asiakkaiden hevosilla.

Tällä kertaa pääsimme kivasti jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Eli tavoitteena on nyt koko ajan parantaa Gurun kantovoimaa ja saada sitä entistä enemmän takaosansa päälle. Tämän treenikauden aikana tulisi kokoamisasteen ja voiman kasvaa huikeasti, jotta päästään etenemään koulutuksessa siinä tahdissa, joka on tavoitteena. Tietenkin hevosta kuunnellen. Pakottamalla ei mikään onnistu eli liian vaikeaan paikkaan ei Gurua ole tarkoitusta laittaa, vaan treenata sitä niin, että se askel kerrallaan kehittyy kohti tavoitteita. Voiman kasvaessa mukavuusalueen raja nousee ja vaatimustasoa voi aina asteittain lisätä. 

Haimme jo alkuravissa tahdikasta ja joustavaa askelta, jossa Guru liikkui kunnolla takajalat alla ja selkä pyöreänä. Työskentelimme pieniä muutoksia ravin sisällä, niin että puolipidättein välillä siirrettiin painoa enemmän taakse ja sieltä sitten hieman ratsastettiin eteen tasapainoa menettämättä. Koska Gurulla ei vielä ole hirveästi voimaa koota, lähtee se helposti vähän vyörymään ja kiihdyttämään vauhtia. Aina jo ennen kuin se meinasi lähteä kiihdyttelemään otettiin puolipidätteillä painoa paremmin takaosalle. Guru tuli tässä tosi hyvin läpi ja antoi hyvin vaikuttaa itseensä. Karon sanoikin, että nyt on takana ne ajat, kun ratsastetaan vain nuorella hevosella kovaa eteenpäin :D

Ratsastaja jäi kiinni peilailusta...

Ensimmäisenä päivänä työskentelimme ravi-laukka siirtymisiä sekä laukkavoltteja vasemmassa laukassa. Toisena päivänä työstimme sitten samoja asioita enemmän oikeassa laukkassa. Laukkatyöskentely on Gurulle sen verran rankkaa, että työstimme laukat tarkoituksella eri päivinä, jotta se jaksaisi tehdä paljon hyviä toistoja. Gurun väsyessä laukkaaminen menee melkoiseksi vyörymiseksi ja 20m ympyrälle kääntyminenkin tuntuu haastavalta.

Tämähän ei näytä enää ihan niin pitkältä pötkylältä koko ajan

Nostoissa Guru pitää saada valmisteltua niin, että sillä on sisätakajalka kunnolla alla. Eli laukka kannattaa nostaa hieman avotaivutusmaisesta asennosta, jotta se pääsee laukkaan kunnolla kroppansa läpi. Jos takapää jää yhtään sisälle retkauttaa Guru itsensä laukkaan hupsusti etuosaa heilauttamalla.  Vasemman laukan nosto on huomattavasti vaikeampaa ja väsyessään Guru alkaa tarjoamaan helposti vastalaukkaa. Oikeassa laukassa sekä nostot että voltille kääntyminen on helpompaa, mutta nyt saimme myös vasemmassa laukassa takapäätä paremmin alle ja joustoa kroppaan. Oikeassa laukassa tuli suorastaan vau -fiiliksiä. Alaspäin siirtymiset Guru tekee lähes 100% melko hyvin. Se tulee takaisin tosi kivasti istunnalla ja laukasta raviin siirtymistä on jo kohtalaisen helppoa ratsastaa heti hyvää ravia ulos. 

Työskentelimme siis kumpanakin päivänä siirtymisten parissa. Sekä askellajista toiseen, että pienillä eroilla askellajien sisällä. Näiden ihan perusharjoitusten avulla saa tosi hyvin treenattua kuuliasuutta, voimaa ja notkeutta. Kun muistaa aina vaatia hyvät siirtymiset ja huolelliset taivutukset kaarilla, tulee hevonen paljon paremmin läpi kaikessa tekemisessa - tätä yritän aina omillekin valmenettaville muistuttaa. 

Molemmat niin keskittyneinä

Luppakorva kuuliaisena

Parin viikon takaiset valmennukset menivät siis oikein mukavasti ja Guru pääsi kunnolla töihin. Se kuitenkin palautui treenipäivistä hyvin ja on työskennellyt hyvin myös viimeviikon. Olemme nyt tehneet niin, että suunnilleen kahtena päivänä viikossa treenataan siirtymisiä sekä fiiliksen mukaan vastalaukkoja, avoja ja väistöjä, niin että G työskentelee vähän "kootummin" ja vaadin vielä esim muutaman noston senkin jälkeen, kun se hieman väsähtää. Saimme nimittäin "läksyksi" parantaa myös kuntoa, niin että Guru jaksaisi työskennellä kunnolla pitempään ilman välikäyntejä. 

Parina päivänä viikossa olemme tehneet rennomman läpiratsastuksen, niin että olemme pyrkineet menemään kentällä ja päästelemään isoa laukkaa, jota kutsun itse myös kuntolaukaksi. Silloin edetään siis reippaassa tempossa isoa laukkaa kenttää ympäri, kuitenkin pyöreyden säilyttäen, eli hyvä pyöreä peräänanto ja pyöreä muhkea laukka-askel ovat kuntolaukassa tavoitteena. Näinä päivinä olemme tehneet myös kevyessä ravissa irrottelevia loivia avotaivutuksia välillä askelta pidentäen. Myös rennompina päivinä kiinnitän huomiota siihen, että hevonen ei juokse altani vaan työskentelee tasapainossa myös reippaammassa tempossa edetessään. Puomit ja kavaletit kuuluvat välillä näiden päivien ohjelmaan. Tavoitteena on se, että kerran viikossa pääsisimme puomi- ja kavalettivalmennukseen Pian silmien alle.

Hyvä treeni = hyvä mieli, vaikka hiki tuli

Lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi ihan vain maastopäivä. Lähinnä reipasta kävelyä pitkä lenkki peruskunnon parantamis- ja palautumismielessä. Pyrin käymään loppuverryttelyt maastossa muinakin päivinä , jos vain sää sallii. 

Noin neljän viikon välein (kolme viikkoa töitä - palautumisviikko) pidän niin sanotun palautumisviikon, jolloin maastokävelypäiviä on useampi ja kokoavaa sileäntyöskentelyä vähemmän. En kuitenkaan harrasta mitään "pitkinohjin höntsäilyä", sillä haluan kevyempinäkin päivinä hevosen työskentelevän niin, että se on sen kehityksen kannalta mielekästä. Eli aina kun hevonen liikkuu ratsastajan kanssa, tulee sen mielestäni tehdä se oikein ja kehittää/jumpata tarkoituksen mukaisia lihaksia. Saatan olla jonkun mielestä vähän tylsä tyyppi, mutta maastokävelylläkin osan matkasta työskentelen hevosta pyöreäksi niin, että se kävelee kunnolla selän läpi.

Nyt Gurulla on ollut vielä kaksi täysin vapaata päivää viikossa (välillä niinä päivinä maastakäsin kävelylenkki). Vapaapäiviä en mielellään pidä peräkkäisinä päivinä, sillä silloin pojalle kertyy ylimääräistä riehumisvirtaa ja se alkaa keksiä omaa, ei niin kehittävää, tekemistä vapaa-ajallaan..

Korvien asennosta päätellen G yrittää kerjätä Karolta herkkuja treenin jälkeen

Toivottavasti päästään jatkamaan treenejä samaan malliin, sillä tällä hetkellä Gurun treeni on hyvällä mallilla. Jospa se ei enää saisi kovin suuria kasvuspurtteja :D 

Guru tietää suunnistaa ovea kohti, loppukäynnit maastoon tietty.

Tässä vielä linkki videokoosteeseen toisen päivän treenistä: 

https://www.youtube.com/watch?v=ziBumS85m9s

Varsasta ratsuksi osa 2 - Guru 4-5v.

Nyt viimein tulee jatkoa Gurun ratsun uran alkutaipaleesta kertoneelle postaukselleni. Kirjoittelin siis aikaisemmin siitä, miten Gurun koulutuksessa edettiin sen ollessa 1-3 vuotias (löytyy täältä) ja nyt olisi tarkoitus kertoa 4-5 vuotiskausista.

Gurun kääntyessä neljävuotiaaksi oli se melkoisen keskenkasvuinen ja kaikkea muuta kuin komea ratsu. Myös tämä ratsastaja oli parhaat päivänsä urheilijana nähnyt sillä esikoisen syntymästä ei ollut vielä montaa kuukautta kulunut ja keskivartalo ei ehkä ollut vielä ihan siihen malliin hallinnassa kuin aikaisemmin. Olin kuitenkin päässyt ratsastamaan kokeneemmilla hevosilla alku talven aikana ja ratsastustuntuma alkoi olla jo jokseenkin löytyneenä. Alku vuodesta 2017 pääsimme viimein aloittamaan säännöllisen ratsain työskentelyn Gurun kanssa.

Guru keväällä 2017

Ensimmäiset kuukaudet eivät olleet kovin mieltäylentäviä. Hevonen oli hidas ja laiska eikä kovin reaktiivinen ratsastajan apuihin. No positiivisena asiana mainittakoon se, että nuorimies oli erittäin kiltti. Ei säikkynyt mitään ja lompsutteli rennosti jännittämättä eikä muutenkaan harrastanut minkäänlaista temppuilua. Kolmevuotiaana Guru oli tuntunut mukavan reippaalta ja herkältä, joten uskoin ja toivoin tämän hitauden johtuvan kasvuvaiheesta.  Ensimmäiset kuukaudet ratsastin noin 2-3 kertaa viikossa suunnilleen 15 minuuttia kestäviä ratsastuksia. Pyrimme vain siihen, että Guru liikkuisi reippaasti eteenpäin kohti tuntumaan kaikissa askellajeissa. Yleensä myös ohjasajoin Gurun 1-2 kertaa kuussa, sillä siinä sain sen liikkumaan rehellisemmin eteenpäin ja tuntumalla. Guru on aina ollut sellainen, että sen pitää luulla tehneensä töitä, jotta energiaa turhaan vapaa-ajalla riehumiseen ei pääse kertymään. Tällaiseksi kuvitteelliseksi työnteoksi ovat riittäneet esimerkiksi talutusharjoitukset tai 10min ohjasajaminen käynnissä.

Alussa kunnonkohoamista hidastivat turhanpäiväiset pienet sairaslomat, joita nuoriherra järjesti itse itselleen muunmuassa irronneen kengän ja lohjenneen kavion, impparin tai ihan vaan ylenpalttisen tarhassa lumihangessa juoksemisen aiheuttamien paikkoje kipeytymisten muodossa. Onneksi vakavammilta haavereilta säästyttiin, vaikka aina Gurun ollessa ”sairaslomalla” sai pelätä, mitä uusia vaivoja se saa itselleen hankittua. Nuorukainen kun sattui keräämän hieman ylimääräistä virtaa, joka purkaantui sitten melko holtittomana riehumisena tarhassa. Tämä ylimääräinen energia ei kuitenkaan suuntautunut ratsastaessa eteenpäin pyrkimykseksi, vaan enemmänkin siinä, että Guru keskittyi vain muihin asioihin kuin ratsastajaan. Ratsastaessa poikanen ei onneksi koskaan kunnolla riehunut, vaikka virtaa olisi ollut. Tohotti vain menemään korvat pyörien ja sinne tänne kiemurrellen.

Kevään mittaa tuli onneksi vaihe, jolloin Guru näytti ihan oikealta ratsuhevoselta. Pahin kasvupyrähdys oli taas takana ja sen huomasi heti siinä, kuinka paljon helpompaa liikkuminen oli. Myös kunto oli alkanut kasvamaan ja voima sekä tasapaino hieman kehittyneet. Huh mikä helpotus, kun hevonen alkoi itse liikkumaan eteen päin! Myös se helpotti, että päästiin ulos ratsastamaan ja oli enemmän tilaa liikkua. Etenkin laukassa tuntui maneesi varsin ahtaalta paikalta, pojalla kun on askeleessa kiitettävästi mittaa eikä tuolloin juuri ollut voimaa minkäänlaiseen kokoamiseen. Loppu keväästä/alkukesästä Guru liikkui jo varsin mukavassa tasapainossa hyvällä tuntumalla, mutta kesällä käytiin taas läpi kasvuvaihe, joka vaikeutti liikkumista. Etenkin laukka meni aina kasvuspurttien aikaan vaikeaksi ja Guru vaihtoi helposti takapään ristilaukkaan. Ravikin tuntui välillä melkoiselta vaappumiselta, kun voimakas kasvu aiheutti sen, että tuntui siltä kuin hevonen ei olisi hallinnut ollenkaan omia jalkojaan.

Guru sai nauttia kuukauden laidunlomasta heinä-elokuussa 2017

Syksyllä Guru meni isoja harppauksia eteenpäin ja olin joulun aikaan jo toiveikas ettei se enää rajusti kasvaisi. Silloin poika oli varsin sopusuhtaisen näköinen ja hyvässä tasapainossa. Löysimme syksyllä myös sopivan koulusatulan, joka oli sopiva monta kuukautta. Aikaisemin olimme käyttäneet lähinnä estesatuloita, sillä sopivaan koulusatulaa ei ollut löytynyt. Pahimmillaan olemme saaneet vaihtaa satulaa muutaman viikon välein, niin rajusti on selkä muuttunut kasvun yhteydessä (ja minä olen lievästi neuroottinen satulan sopivuudesta..). Loppu vuodesta Guru liikkui mukavasti ohjan ja pohkeen välissä itsensä kantaen, sopivan energisesti ja ihanan kuuliaisesti. Välillä se väläytteli mielettömiä fiiliksiä selkään sekä ravissa että laukassa.

Treenasimme neljävuotiaan Gurun kanssa siis paljolti sen mukaan, mikä oli kasvuvaihe milloinkin. Silloin, kun liikkuminen oli helpompaa, teimme enemmän siirtymisiä askellajista toiseen ja harjoittelimme erikokoisia kaaria. Menimme myös puomeja ja pieniä esteitä. Kasvun ollessa pahimmillaan kävimme käyntimaastoja tai koitimme vain päästä kaikissa askellajeissa kenttää ympäri suunnilleen tahdissa ja tasapainossa. Kasvuspurttien aikaan en uskaltanut ylittää Gurun kanssa mitää esteitä sillä se ei kertakaikkiaan hallinnut jalkojaan ja onnistui saamaan esteet ja kavaletit jalkojensa väliin niin, että hyppy-yrityksen meinasivat päättyä kuperkeikkaan. Ravipuomeja onneksi pystyi menemään myös hankalimpina aikoina.

Guru heinäkuussa 2017

Neljävuotiskesänä Guru kävi ensimmäisissä kisoissaan neljävuotiaille avoimessa luokassa harjoittelemassa kilparatsun elämään. Juuri tuohon aikaan laukka oli melko vaikeaa, mutta saimme kuitenkin esitettyä kummatkin laukat, joskin hieman vallattomasti. Kaikin puolin ensimmäinen kisareissu meni kaikin puolin hyvin. Palaan Gurun kisauran alkuun tarkemmin myöhemmin.

Onneksemme eläinlääkäri ja kiropraktikko Jaana Tainio vierailee tallillamme säännöllisesti käsittelemässä hevosia. Gurulle on ollut oikeanlaisen treenin ohella erittäin suuri apu Jaanan käsittelystä, sillä voimakkaat kasvuspurtit ovat aiheuttaneet ikäviä lukkoja sen lanneselän alueella. Tällaiset lukot ovat kuulema yleisiä voimakkaan kasvun yhteydessä. Kun nämä lukot on aina kasvuspurtin jälkeen saatu auottua on liikkuminenkin ollut paljon helpompaa ja etenkin ristilaukka on jäänyt saman tien pois (seuraavaan kasvupyrähdykseen saakka). Ajoittain Gurulla on mielestäni myös hieman takapolvet vaivanneet ja niitä on säännöllisesti Jaanan käsittelyiden yhtydessä tutkittu. Polvissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa vaan nämäkin vaivat liityvät kasvuun ja lihasten kehittymiseen. Takapään suuret lihakset kun kiinnittyvät takapolven ympärille ja rasittuessaan nämä kiinnityskohdat saattavat kipeytyä helposti. Hoidan Gurun polvia kylmäämällä niitä rasituksen jälkeen savella ja laittamalla niihin välillä myös Arnicaa. (Ajattelin kirjoittaa jossain vaiheessa oman postauksen siitä, miten meillä hevosten lihashuolto yms. hoidetaan)

Viisivuotiaaksi kääntyessään Guru oli oikein hyvässä vaiheessa menossa. Alku talvesta Jaana kuitenkin totesi sitä käsitellessään, että nyt selkä tuntuu siltä, että Guru alkaisi vielä kasvamaan. Ja eipä siinä montaa viikko mennytkään kun lähes puoli vuotta sopinut satula alkoi tuntua huonolta ja liikkuminen alkoi käydä taas vaivalloiseksi. Ihan yhtä pahasti ei onneksi kasvu enää liikkumissa tuntunut, sillä poika oli saanut jo jonkin verran voimaa mm takapolvien tueksi. Mutta ristilaukka tuli taas mukaan kuvioihin. Ja keväällä vaihdoimme satulaa tai toppauksia satulan alla noin kahden viikon välein. Kun kaikki tallin satulat oli käyty läpi eikä mikään enää istunut ollenkaan siirryimme satula.comin vuokrasatuloihin, jotka ovat olleet meidän pelastuksemme.

Guru heinäkuussa 2018

Kun viisivuotiskevään reipas kasvuspurtti oli ohi, oli meillä jo melko suuri hevonen. Suuresta koostaan huolimatta Gurusta on kehittynyt kevyt ja miellyttävä ratsastaa, eikä minulla ainakaan vielä ole tullut sen kanssa sellaista oloa, että se olisi minulle liian suuri. Kesällä olemme treenanneet lähinnä perusasioita, siirtymisiä askellajista toiseen ja myös siirtymisiä askellajien sisällä. Myös pohkeenväistöt, avotaivutukset sekä vastalaukat ovat tulleet kesän mittaa mukaan ohjelmaan. Guru oppii uudet asiat nopeasti, kun niitä harjoitellaan siten, että tilanne on siihen suotuisa. Eli esimerkiski väistöjä silloin, kun ravi on hyvin tasapainossa, vastalaukkaa silloin, kun laukka tuntuu hyvältä ja hevonen jaksaa kantaa itsensä hyvin takaosalla. Kun Gurua pääsee kehumaan tuntuu se heti hoksaavan mitä pitää tehdä. En ole erikseen koskaan ajatellut, että nyt opettelemme tekemään esim avoa, vaan kun hevonen on tuntunut hyvältä olen vain pyytänyt sitä ja tsadam hevonen on tehnyt mitä pyydetään. Nuorten hevosten kanssa tämä on juuri kaikkein mahtavinta. Tuntuu kuin ne oppisivat asiat kuin itsestään. Mielestäni tämä vaatii nimenomaan sen, että edetään hevosen tahdissa eli uusia asioita tehdään, kun niiden onnistumiseen on edellytykset. Silloin temppuja ei tarvitse ”opetella”, kun ne vain luontevasti tapahtuvat.

Guru aloitti viisivuotiskaudella kisaamisen toukokuussa kilpailuharjoituksista naapuritallilta ja pääsimme mukavasti käymään kaikki kisat jotka olivat olleet suunnitelmissa. Guru osoittautui myös oikein mukavaksi ja kehityskelpoiseksi kisakaveriksi. Ajattelin kirjoittaa Gurun ensimmäisestä kisakaudesta oman postauksen.

Guru 5v pääsi opettelemaan myös
 palkintojenjaossa käymistä

Nyt kisakauden ollessa meidän osalta paketissa, on meillä tavoitteena peruskunnon kehittäminen maastoilemalla etenkin pitkiä käyntilenkkejä. Osallistumme myös kerran viikossa kouluhevosten estevalmennukseen, jossa menemme puomi sekä kavaletti jumppaa. Pikkuhiljaa talven lähestyessä ja maastoilusäiden loppuessa keskitymme taas enemmän koulukiemuroihin ja tulevan kisakauden tehtäviin. Toki perustyöskentelyä sileällä tulee tehtyä maastoilun ja puomitreenien ohella viikottain, mutta pyrimme nauttimaan syksystä maastoilemalla mahdollisimman paljon.

Guru osaa ottaa rennosti, 1.9.2018

Tässä vielä linkki videokoosteeseen Guru 4-5v. 

https://www.youtube.com/watch?v=myhMEDbxAcg

Melko hyvin huomaa näistä pätkistä milloin on ollut kaamea kasvuvaihe. Aikamoisesti nauratti katsoa etenkin noita neljävuotiskevään videoita. Onneksi näkee myös sen kuinka on nuorukainen saanut vuoden aikana hieman kouluhevosmaista raamia ja ratsastajakin on alkanut taas näyttää enemmän kouluratsastajalta (eikä pomppivalta lihapullalta).